Kaukana kaupungeista

Äänimaisemani on elämäni parasta kun asun Pohjois-Karjalassa luonnon rauhassa kaukana kaupungeista ja isoilta autoteiltä. Ulkona ollessani kuulen pääasiassa vain puiden kohinaa kun tuulee. Lintujen kommunikointia ja ketun haukkuääntä kuuluu välillä, mikä mieltäni rauhoittaa. Iltaisin mennessäni nukkumaan hiljaisuus on parasta, sillä nukahdan hyvin ja en herää öisin ollenkaan. Itse tietysti tuotan jotain ääniä ja ne liittyvät pääasiassa puuhun: halkojen hakkaamiseen ja puun palamiseen. Mutta moottoreita ei kuulu, sillä teen kaiken itse käsin. Kaikki tämä on elämäni onnea!

Elämäni on muuttunut radikaalisti, mutta rohkea muutos ja uudet arvot ovat saaneet enemmän onnea elämääni. Olen siis entinen kaupunkilainen, mutta enää en halua kaupungissa asua vaan luonnon rauhan keskellä ja sitä kunnioittaen.

Mielestäni pelkkä kaupungistuminen ei ole hyvä tulevaisuuden kuva.
Maaseutuun ja luonnonrauhaan, luonnon kunnioittamisen ymmärtämiseen ja stressivapaaseen elämään tulisi suunnata enemmän.

NS, Martonvaara

Tiedeykkönen 21.10.2014

Kuuntele Heikki Uimosen ja Helmi Järviluoma-Mäkelän radiohaastattelu täältä. Haastattelu alkaa kohdasta 24:30.

Toimittajana Emilia Cronvall.

Suviseurojen äänimaisema

Vanhoillislestadiolaisten suviseurojen äänimaisema on kovasti muuttunut lapsuuteni 1960-luvusta. Seurapuheet, virret ja laulut jaettiin tuolloin kymmenien hehtaarien laajuiselle seura-alueelle äänentoistojärjestelmällä, jota ei ollut lainkaan vaiheistettu. Kun ääniaalto kulkee ilmassa n. 343 m sekunnissa, laajalla seura-alueella oli kuultavissa samanaikaisesti useista kaiuttimista tulevia ääniä muutaman sekunnin viiveellä. Seura-alueen laidoilla äänimaisema oli paikoin melko erikoinen, kun saman puheen tai laulun kohdan kuuli useampaan kertaan. Ilmiö on varmasti tuttu monista muistakin tuon ajan suurista yleisötilaisuuksista.

Suviseurojen äänentoisto on jo pitkään ollut vaiheistettua, jolloin seura-alueen keskellä sijaitsee korkea kaiutintorni ja äänisignaalia viivästetään äänennopeuden suhteessa (343 m/sek), kun se jaetaan kauempana sijaitseville kaiuttimille. Näin esimerkiksi kilometrin päässä kaiutintornista oleva kuulee välitetyt puheet ja laulut noin 3 sekuntia myöhemmin kuin kaiutintornin vieressä seisovat, mutta hän kuulee sekä läheisen kaiuttimen että ilmateitse kulkeutuneen äänen samanaikaisesti. On suviseurojen äänimaisemassa tapahtunut muitakin muutoksia, joskin moni asia on pysynyt ennallaan.

Toinen merkittävä ero lapsuuteni suviseurojen äänimaisemaan on, että seurakansan kiitosäänet ovat vaienneet. Lapsuuteni aikaisissa suviseuroissa oli usein niin sanottuja liikutuksia, joita ulkopuoliset kovasti kummeksuivat. Seuraväen joukossa oli aina sellaisia kuulijoita, enimmäkseen naispuolisia, joita seurapuheet ja laulut erityisellä tavalla koskettivat. He nousivat seurapenkistä ylös, löivät käsiään yhteen ja toistivat kovalla äänellä sanoja ”Herra Jeesus, ole kiitetty!” Nämä kiitosäänet kuuluivat tietysti äänentoiston välityksellä koko seura-alueelle ja olivat kiinteä osa 1960-luvun suviseurojen äänimaisemaa.

Olisi mielenkiintoista tutkia, miksi tämä ilmiö on tyystin kadonnut vanhoillislestadiolaisesta seuraperinteestä. Kyse oli tuolloin täysin spontaanista ilmiöstä, jota ei millään tavalla ohjattu tai korostettu. Ehkä seurapuheet olivat koskettavampia kuin nykyisin vai onko yleinen käyttäytymiskoodi niin perin pohjin muuttunut? Asiaa ei tietääkseni ole tutkittu, joten siinäpä mielenkiintoinen aihe teologeille, sosiologeille ja perinteentutkijoille.

MJ, Launonen

Kirjallisuudesta: George Orwell (Vuonna 1984)

George Orwell kirjoittaa romaanissaan Vuonna 1984 ja jatkaa päähenkilönsä suulla:

Oranges and lemons say the bells of St. Clements
You owe me three farthings say the bells of St. Martins 

Appelsiineja ja sitruunia, niin sanovat Pyhän Clementin kellot.
Kolme velkaa olet puupenninkiä, niin sanovat Pyhän Martin kellot.

Omituista, mutta niitä kun kertasi itsekseen, saattoi kuvitella tosiaankin kuulevansa kirkonkellojen soivan, kadonneen Lontoon kellojen, Lontoon joka naamioituneena ja unohdettuna yhä oli olemassa. 

George Orwell: Vuonna 1984. Suomentanut Oiva Talvitie. Helsinki: WSOY, 1950.

Kuvitteellinen kuuntelu on kuuntelua ilman kuunneltavissa olevaa ääniärsykettä. Monesti kirjoissa törmää äänimaisemakuvauksiin, joissa tarinan tapahtumat alkavat soimaan lukijan mielessä kaikkine kerrostumineen.

Jos silmääsi osuu kirjoitettu äänimaiseman kuvaus, jonka voit ajatuksissasi kuulla, kirjoita siitä toki meille tai lähetä kommentti niin voimme lisätä siitä katkelman tänne sivustolle.

Kirjallisuudesta: Eeva-Liisa Manner (Sade avaa korvat)

Tie on jäässä, mutta puiden oksilla on valoa,
joka lohkeaa, kilahtaen kuin jää,
pienet peilit taittavat äänen tuhannesti,
ja lintujen sirottamat laulut puhkeavat
paljailla oksilla;
jos nyt on ilta, soisin sen kestävän aina.

Eeva-Liisa Manner, kokoelmasta Tämä matka, Tammi 1956.

Kuvitteellinen kuuntelu on kuuntelua ilman kuunneltavissa olevaa ääniärsykettä. Monesti kirjoissa törmää äänimaisemakuvauksiin, joissa tarinan tapahtumat alkavat soimaan lukijan mielessä kaikkine kerrostumineen.

 Jos silmääsi osuu kirjoitettu äänimaiseman kuvaus, jonka voit ajatuksissasi kuulla, kirjoita siitä toki meille tai lähetä kommentti niin voimme lisätä siitä katkelman tänne sivustolle.

Kirjallisuudesta: Volter Kilpi (Antinous)

Tässä katkelmassa ollaan poikkeuksellisesti antiikin Roomassa ja kuunnellaan hiljaisuutta:

Yksinäisessä atriumissa istuu Antinous, istuu yksin ja kuuntelee hiljaisuutta. 

Edessänsä suihkuu ilmaan heleä veden säde, joka näkyy monivärisinä pisaroina ylhäällä ja sitte helähdellen putoaa takaisin marmorialtaaseen, joka häilyilee läpinäkyvänä vetenä. Ympärillä ylenevät kahden puolen hoikat valkeat pilarit, jotka keveinä kohoovat kannattamaan aukonaista kattoa. Pilarien takana hiljenee silmä katsomaan seinän heleästi yksivärisiä suunnikkaita, joita keveästi esiinastuvat pilasterit soinnukkaasti reunustavat ja joiden kirkkaalta pohjalta ruusuvyötä kantava Amor tuntuu liitävän katsojaa kohden. On hiljaista. Taampana aukenee uusien hiljaisten huoneiden pilaristoja, keveinä ylenevien pilarien juurilla näkyy siellä täällä joku valkomarmorisen kuvapatsaan solavana ja tyyneenä seisova haamu, taaimpana, jatkuvien pilarien välitse näkee taustassa vehreän puiston lehvikön, jonka keskellä korkea suihkulähde kuuluu solinoivan. 

Hiljaista. Antinous istuu silkillä päällystetyllä pitkällä marmorijakkaralla, jonka neljä jalkaa himmeästi kuvastuvat permannon marmoriin, istuu hiljaa, polvensa nostettuna polvellensa ja kuuntelee hiljaisuutta. Silmänsä häilyvät vedensuihkun kimaltavassa kaaressa, mutta pilarienkin kirkas seisonta on ylenemisen tuntona läsnä hänessä, ja seinien tyyni rytmikäs näky tuntuu sävellyttävänä hänen sielullansa. Heijailevasti on huoneen koko humiseva rauha läsnä hänessä, hän tuntee hyväiltynä valkeitten marmorikuvien solakan tyyneen seisonnan pilarien välillä, tuudittuneena rauhana on sielunsa ja sointuneena mukautuu mielensä tuntemaan koko huoneen keijuilevaa levon humajointia, hiljenneenä kuuntelee hän suihkusäteen loiskuavaa putoamista pisara pisaralta ja mielensä helähtää jokaisen putoavan veden helmen helähtäessä veden hiljaa päilyvään kalvoon.

Volter Kilpi: Antinous (Otava, Helsinki, 1903)

Kuvitteellinen kuuntelu on kuuntelua ilman kuunneltavissa olevaa ääniärsykettä. Monesti kirjoissa törmää äänimaisemakuvauksiin, joissa tarinan tapahtumat alkavat soimaan lukijan mielessä kaikkine kerrostumineen.

Jos silmääsi osuu kirjoitettu äänimaiseman kuvaus, jonka voit ajatuksissasi kuulla, kirjoita siitä toki meille tai lähetä kommentti niin voimme lisätä siitä katkelman tänne sivustolle.

Från Radio Vega: Vilka ljud betyder något för dig?

Lyssna på professor Johannes Brusilas intervjun på Ragio Vegas webb sidor (Arenan).

Redaktören är Peter Kallberg.

Kirjallisuudesta: Juhani Aho (Kievarin pihalla)

Kuvitteellinen kuuntelu on kuuntelua ilman kuunneltavissa olevaa ääniärsykettä. Monesti kirjoissa törmää äänimaisemakuvauksiin, joissa tarinan tapahtumat alkavat soimaan lukijan mielessä kaikkine kerrostumineen.

Mietimme täällä toimistolla, että voisimme kerätä sivustolle muutamia kuvauksia suomalaisen kirjallisuuden historiasta. Ennen äänentallennusteknologiaa äänimaisemaa tallentui kirjojen sivuille kirjoitettuina kuvauksina. Nämä kuvaukset tarjoavat pienen pilkahduksen kuultavaan menneisyyteen.

Ensimmäisenä silmään sattui kohta Juhani Ahon novellista "Kievarin pihalla", jossa ollaan kestikievarin pihalla kuumana kesäpäivänä:

Mutta sill'aikaa, kun hän painuu yhä sikeämpään uneen, kun pää ja kädet yhä rennommiksi heinien päälle vaipuvat ja makea vetonen suusta valuu, silloin tuolla ulkona alkavat Vahdin korvat nousta… Hän on nyt viimeinkin pirtin portaiden kupeella, kaksinkertaisessa varjossa siellä, itselleen mieluisen leposijan löytänyt, painanut päänsä käpäliensä varaan ja silmänsä raukeasti ummistanut… 

Ja silloin tuolta naapurin törmästä alkaa kuulua semmoinen rätinä, että se on liian paljon, jotta sen Vahti saattaisi tyynellä mielellä suvaita tapahtuvaksi… 

Sieltä ajaa kyyti semmoisella huimalla vauhdilla, kuin kyyti tavallisesti alamäessä ajaa ja viimeisellä virstalla. Pyöräin rätinä kiviseen maantiehen, se se aina muulloinkin Vahdin korviin pahasti käypi, mutta jos siihen vielä ruoskan läiskettä kuuluu ja hollimiehen huutoa, niin kauheasti hänen sydämensä siitä julmistuu. Ensin se murahtaa makuullaan, sitten se hyppää ylös—ja ylös hyppää nukkuva hollimieskin, sillä hänen korvansa juuressa rämähtää koira niin rähäjävään haukuntaan, että kuuronkin korvat saattaisivat siitä lumpeuksiin mennä.

Juhani Aho: Ensimmäiset novellit (WSOY, Porvoo, 1915)

Jos silmääsi osuu kirjoitettu äänimaiseman kuvaus, jonka voit ajatuksissasi kuulla, kirjoita siitä toki meille tai lähetä kommentti niin voimme lisätä siitä katkelman tänne sivustolle.

Lehdistötiedote 10.10.2014

Äänimaisemia kerätään jälleen 10.10.2014–30.4.2015 

Mattolaiturin verkkainen aaltojen loiske ja kankaan hankaus, juhlien puheensorina, sateen ropina pärekatolle, skeittilautojen pauke katukivetyksellä, lumiauran kolahdukset hiljaisessa talviyössä.

Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat on valtakunnallinen, kaikille avoin keruukilpailu. Kilpailussa etsitään kuvauksia ja huomioita ääniympäristöistä Suomen maantieteellisten rajojen sisältä sekä kartoitetaan kilpailuun osallistujille tärkeitä äänimaisemia yhdessä heidän kanssaan. Keruu on jatkoa vuonna 2004 järjestetylle Sata suomalaista äänimaisemaa -keruulle.

Suomalaiset äänimaisemat kaupungeissa ja maaseudulla ovat monivivahteisia. Tiettyyn paikkaan, aikaan, työn tai arjen askareisiin liittyvä äänimaisema vaikuttaa nykyhetkeen, kokemuksiimme ja muistoihimme. Missä on sinulle mieleen jäänyt äänimaisema, miksi se on sinulle tärkeä tai miksi olet kiinnittänyt siihen huomiota. Entä minkälaisia tuntemuksia tuttu äänimaisema sinussa herättää? Onko sinulle tärkeä äänimaisema muuttunut vuosien saatossa? Entä millaisia ovat muistoihisi liittyvät äänimaisemat? Onko mieleesi painunut ääni miellyttävä, kaunis, arkea rytmittävä, häiritsevä tai peräti tylsä – vai kerta kaikkiaan ihan jotakin muuta?

Kaksivuotisen äänimaisemien tallennus- ja tutkimushankkeen avulla kartoitetaan suomalaista äänimaisemaa ja siinä vuosien saatossa tapahtuneita muutoksia. Alkamispäivänä hankkeen yhteistyötahot järjestävät seminaarin Helsingin Musiikkitalon Black Boxissa (klo 10.00-13.00), jonka yhteydessä esitellään keruuhanke ja keskustellaan äänimaisemista tutkimuksessa, radiossa, taiteessa ja opiskelussa. Teemaa jatketaan Yle Radio Suomen Äänien ilta -lähetyksessä, jossa kuunnellaan ja keskustellaan suomalaisista äänimaisemista sunnuntaina 12.10. kello 18.00 alkaen.

Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeen järjestää Suomen Akustisen Ekologian Seura ry yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Yleisradion, Tampereen yliopiston, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian, Tampereen ammattikorkeakoulun, Åbo Akademin, Itä-Suomen yliopiston sekä Hikuma- ja Kuulumia-hankkeiden kanssa.

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt:
Professori Heikki Uimonen, heikki.uimonen@uniarts.fi, 050 345 1900.
Projektituottaja Kaisa Ruohonen, aanimaisemat@uta.fi

Hankkeen verkkosivut ja keräyksen edetessä täydentyvä Suomen äänimaisemakartta: www.aanimaisemat.fi

Aloitusseminaari 10.10.

Tervetuloa hankkeen aloitusseminaariin! 

Helsingin Musiikkitalo
pe 10.10.2014, klo 10.00–13.00

OHJELMA:
10.00–10.30 Kahvi ja avauspuhe, Musiikkitalon kahvila
10.30–13.00 Puheenvuorot, Musiikkitalon Black Box

• Heikki Uimonen (Sibelius-Akatemia) & Meri Kytö (Tampereen yliopisto): Äänimaisematutkimus – Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeen taustat ja tavoitteet 
• Jukka Mikkola (Yleisradio): Ukkosmyrskyjä, mölysammakoita ja ajometsästystä – radio & Äänien ilta 
• Marianne Decoster-Taivalkoski (Sibelius-Akatemia) & Kalev Tiits (Sibelius-Akatemia): "Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat" Taideyliopiston opiskelijoiden näkökulmasta

Aurajokisinfonia 27.5.

Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisissa kuultu Aurajokisinfonia esitetään Jokisataman avajaisissa perjantaina 27.5.2011 kello 17:30 alkaen. Tyfoonien, kirkonkellojen, sireenien ja Arma Aboan mustaruutitykkien lisäksi mukaan tulee noin sata puhallin- ja lyömäsoittajaa turkulaisista ja lähiseudun puhallinorkestereista.

Jokainen Aurajokisinfonian esitys on ainutlaatuinen: vuodenaika, sää, mukana olevien alusten määrä ja monet muut tekijät vaikuttavat lopputulokseen. Pääosassa on itse Aurajokilaakso ja sen akustiset ominaisuudet. Avajaisesityksestä kuulijoiden mieleen jäivät tyfoonien ja tykkien lisäksi suuren väkijoukon askelten narina ja muut pakkasen aiheuttamat äänet. Tällä kertaa nousevat esiin toisenlaiset äänimaailmat, mitkä, sen kuulemme perjantaina 27.5.

Esitys on osa Jokisataman kesän avausta sekä samaan aikaan järjestettävää Turun Puhallinmusiikkijuhlia. Laivojen tyfoonien, kirkonkellojen, sireenien ja mustaruutitykkien lisäksi Aurajokisinfoniassa kuullaan tällä kertaa puhallin- ja lyömäsoittimia. Aurajokisinfonian suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa äänitaiteilija Simo Alitalo. Toukokuun esityksen
puhallinmusiikkiosion suunnittelussa ja toteutuksessa on mukana äänitaiteilija Pessi Parviainen sekä sata turkulaista puhallin- ja lyömäsoittajaa.

Aurajokisinfonian tämän kertainen versio kestää noin 40 minuuttia ja esitetään Martinsillan ja Forum Marinumin välisellä alueella. Yleisön kannattaa varautua liikkumaan ja vaihtamaan paikkaa esityksen
aikana - esitystila on yli 2 kilometriä pitkä. Isommat laivat kuuluvat kauemmaksikin, mutta pienemmät vain lähietäisyydelle. Muusikoita on ripoteltuna tasaisin välimatkoin niin pitkälle ranta-alueelle kuin soittajia riittää, varmimmin Varvintorin ja Förin väliselle alueelle.

Aurajokisinfonian esitystä valmistellaan parhaillaan. Mukaan tulevien laivojen määrä selviää toukokuun aikana kun laivojen katsastukset on tehty ja ne ovat siirtyneet laituripaikoilleen Aurajoelle. Puhallinorkesterit ilmoittautuvat vielä mukaan ja osa harjoittelee parhaillaan. Tähän mennessä mukana ovat Aura Brass Band, Raision VPK:n soittokunta, Turun Metsänkävijäin Soittokunta, Maarian VPK:n soittokunta, Sohon Torwet, Turun VPK:n Puhallinorkesteri, Axelbandet ja Sointuseitsikko sekä soittajia useista muista orkestereista mm. Raision nuorisosoittokunnasta. Lisäksi järjestelyissä ovat mukana Turun Puhallinmusiikkijuhlat, Arma Aboa, Turun satama, Forum Marinum, Aboa Mare, Martin, Mikaelin ja Tuomiokirkko seurakunnat, turkulaisia musiikkioppilaitoksia, laivojen omistajia ja henkilöstöä sekä vapaaehtoisia.

Aurajokisinfonia on osa Suomen Akustisen Ekologian Seuran Turku kuuntelee -hanketta.
Lisätietoja: http://www.turku2011.fi/turku-kuuntelee
Esitysjärjestelyjen eteneminen: http://www.facebook.com/turkukuuntelee

Kuunteluviikot Turussa

26.5.–10.6. 2011

Sarja kuuntelutilaisuuksia ja taiteilijatapaamisia osana Turku kuuntelee 2011 ohjelmaa:


26.5. Torstai, 18:00

Taiteilijatapaaminen: Robin Minard
chambre 108 (bleu) - huone 108 (sininen)
teoksen avajaiset ja esittely.
Kaupunginkirjasto, Taideosasto, musiikki, 2. kerros
Huoneessa voi vierailla Musiikkikirjaston aukioloaikoina
27.5.-23.6. välisenä aikana.


27.5. Perjantai, 17:30

Aurajokisinfonia
ääniteos Aurajokilaaksolle, laivojen tyfooneille, mustaruutitykille, kirkonkelloille sekä sadalle puhallin- ja lyömäsoittimelle.
Suunnittelu: Simo Alitalo ja Pessi Parviainen
Toteutus: Jokisataman laivat ja niiden omistajat, Turun ja lähialueiden puhallinorkesterit ja niiden soittajat, Jokisataman avajaiset, Turun puhallinmusiikkijuhlat, Forum Marinum, Turun satama, Aboa Mare, Martin, Mikaelin ja Tuomiokirkko seurakunnat sekä muut yhteistyötahot.
Kuultavissa 27.5. kello 17:30- 18:15 Aurajoen rannoilla Martinsillalta Forum Marinumille.

29.5. Sunnuntai, 12:00

Taiteilijatapaamainen:
Marianne Decoster-Taivalkoski, Alejandro Montes de Oca ja Hanna Haaslahti: Kohinapaviljongit.
LUMO-keskus, Koroinen, Koroistentie 2.
Kohinapaviljonki teoksen avajaiset lauantaina 28.5. Koroisten Lumo-keskuksessa ja Ruissalon kansanpuistossa.
Kokoontuminen kello 13 Koroisissa. (Osa Turku 2011 Tutkimusmatka Itämerellä ohjelmaa).

30.5. Maanantai, 18:00

Electrical Walks - Sähköiset kävelyt
Christina Kubischin ääniteoksen avajaiset ja esittely.
Kaupunginkirjasto, Studio.
Kartan ja ohjeet Sähköiselle kävelylle saa Musiikkikirjastosta sen aukioloaikoina, 31.5.-23.6. välisenä aikana.

3.6. Perjantai, 18:00

Taiteilijatapaaminen: Shawn Decker
Shawn Deckerin ja Jan-Erik Anderssonin teos Sipulisauna on avoinna yleisölle kesäkuun alusta Kupittaan Uimalassa (Osana Turku 2011 SaunaLab ohjelmaa).
Kaupunginkirjasto, Taideosasto, musiikki, 2.kerros

7.6. Tiistai 18:00

Taiteilijatapaaminen: Simo Alitalo ja Pessi Parviainen kertovat Aurajokisinfoniasta.
Kaupunginkirjasto, Taideosasto, musiikki, 2.kerros

10.6. Perjantai, 18:00

Taiteilijatapaaminen: Nigel Helyer
Helyer aloittaa Aurajokeen sijoittuvan ääniteoksensa VoxAura toteutuksen ja kertoo tulossa olevasta.
Titanik galleria, Itäinen Rantakatu 8.

Lisätietoja: http://www.turku2011.fi/turku-kuuntelee
Suomen Akustisen Ekologian Seura, Turun kaupunginkirjasto
Kaupunginkirjasto, Taideosasto,
osoite: Kirjastotalo, Linnankatu 2, avoinna ma-pe 9-20, la 10-16,
su 12-18

Äänitaidetta Turun kaupunginkirjastossa

Christina Kubischin Sähköiset kävelyt -Electrical Walks ja Robin Minardin Chambre 108 (bleu) musiikkikirjastoon

Turun Pääkirjaston taideosaston toisessa kerroksessa voi kesäkuussa tutustua äänitaiteeseen. Kirjastoon toteutetaan Turku kuuntelee-hankkeen ja kirjaston yhteistyönä kaksi äänitaideteosta. Toinen teoksista, Robin Minardin Chambre 108 (bleu) on koettavissa ja kuultavisssa suljetussa huoneessa ja toinen teoksista, Christina Kubischin Sähköiset kävelyt löytyy Turun kaduilla kirjastosta lainattavien kuulokkeiden ja kartan avustamina. Taiteilijat vierailevat Turussa valmistelemassa teoksiaan toukokuussa: Christina Kubisch 9. ja 10. toukokuuta ja Robin Minard 23.-26. toukokuuta.

Christina Kubisch tutustui ensimmäisen kerran Turun sähkömagneettisiin kenttiin kesällä 2010. Aboa Vetus & Ars Nova museon Klangi-äänitaidenäyttelyssä syksyllä 2010 oli kuultavana tutkielmia, valokuvia ja äänityksiä erilaisista mielenkiintoisista sähkömagneettisista kentistä ja paikoista Turussa. Tällä kertaa hän tekee sähköisten värähtelyjen kuunteluun perustuvan kävelyreitin Turun keskustaan. Teoksen kuuntelemiseen tarvitaan erikoisvalmisteiset kuulokkeet jotka saa lainaksi kartan kera Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolta.

Robin Minardin installaatio chambre 108 ( bleu) toteutettiin ensimmäisen kerran pieneen hotellihuoneeseen Lillessä Ranskassa (2004). Myöhemmin teoksen versioita on tehty erilaisiin julkisen ja yksityisen välimaastossa oleviin tiloihin kuten odotushalleihin. Vuonna 2010 Minard teki version junanvaunuun outside in (Blue), se kiersi 15 eri kaupungissa Saksassa. Turussa kesällä 2011 chambre 108 (bleu) löytyy Turun musiikkikirjastosta. Minardin installaatioiden ja myös sinisen tilan perusajatus on äänen yhdistäminen julkiseen tilaan. Aänimaailma suhteutuu tilaan, arkkitehtuuriin ja siihen arkiseen ympäristöön ja tilanteeseen jossa teoksen kokijat ovat. Minardin töissä kyseenalaistetaan ja pohditaan taidemuotojen - musiikin, kuvataiteen ja arkkitehtuurin - totuttuja rajoja sekä teoksen ja taiteen vastaanottajan välisiä suhteita.

Minard on itse sanonut että ääni-installaatiossa esitystilan, äänilähteiden tai kovaäänisten ja äänentallennusmenetelmän suhde toisiinsa on välitön. Kovääniset eivät vain toista jotain ääntä, jolla on oma elämänsä teoksen ulkopuolella, kuten on usein asian laita musiikissa. Ääni-installaatiossa tila, ääni ja tilanne muodostavat yhden kokonaisuuden. Äänellä on suora vaikutus siihen miten koemme tilan, ääniympäristö vaikuttaa kokijaan ja kuulijaan kokonaisvaltaisesti.

Minardin teos on intiimi, sen kokemista suositellaan yksin. Sisäänpääsyä varten on ilmoittauduttava musiikkikirjaston lainaustiskillä, josta kuulijat ohjataan huoneeseen. Installaatio on jatkuva, siinä ei ole alkua eikä loppua. Taiteilija suosittelee vähintään 10 minuutin vierailua huoneessa.

Teosten avajaiset ja esilläolo:

26.5. Torstai, 18:00
Robin Minard : chambre 108 (bleu) - huone 108 (sininen)
teoksen avajaiset ja esittely. Kaupunginkirjasto, Taideosasto, musiikki, 2. kerros. Huoneessa voi vierailla Musiikkikirjaston aukioloaikoina 27.5.-23.6. välisenä aikana.

30.5. Maanantai, 18:00
Electrical Walks - Sähköiset kävelyt
Christina Kubischin ääniteoksen avajaiset ja esittely. Turun kaupunginkirjaston studio. Kartan ja ohjeet Sähköiselle kävelylle saa Musiikkikirjastosta sen aukioloaikoina, 31.5.-23.6. välisenä aikana.

Teosten avajaiset ovat osa Turku kuuntelee -ohjelman Kuunteluviikkoja 26.5-10.6.

Sävellyskilpailu Popkadulla

Äänimaisemasävellyskilpailu Joensuussa teemana "muuntuvat paikallisuudet"

"Joensuun äänimaisemasävellyskilpailu 2011 kutsuu säveltäjät ja äänitaiteilijat ympäri maailman säveltämään enintään 15 minuutin pituisia äänimaisemateoksia esitettäväksi Joensuun keskustassa 11.–13.7.2011. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävässä kilpailussa etsitään uusia äänimaisemia, jotka sijoitetaan hetkellisesti osaksi Joensuun kaupungin äänimaailmaa. Teoksissa voidaan hyödyntää sekä konkreettista ääntä että ”keinotekoisia” ääniä uusien äänellisten kokemusten luomiseksi kaupunkitilassa, joka festivaaliviikon aikana muutoinkin on täynnä elämää."

Katso lisää Popkadun sivuilta:
http://www.ilosaarirock.fi/popkatu/2011/index.php?option=com_content&view=article&id=17&Itemid=25

Aurajokisinfonia 15.1.2011

15. tammikuuta kuullaan eri puolilla Turkua ja erityisesti Aurajoen rannoilla, Martinsillalta alajuoksulle, kokeellinen ääniteos kirkonkelloille, laivojen merkinantolaitteille ja sireeneille. Aurajokisinfonian esitys alkaa noin kello 17:10 ja se kestää reilut puoli tuntia.

Teos alkaa kirkonkellojen soitolla, ensin aloittavat kauempana joesta olevat kirkkojen ja kappelien kellot, vähitellen soitto keskittyy jokilaaksoon, mukaan liittyvät laivojen sumusireenit eli tyfoonit sekä hälytyssireenit. Soitannossa ovat mukana myös Arma Aboan mustaruutitykit. Esitys päättyy ennen kello 18 alkavia kulttuuripääkaupungin avajaisia Forum Marinumissa.

Teosta voi kuunnella kävelessään jokivartta alas tapahtumapaikalle. Se muuntuu paikallisen akustiikan mukana ja kuulostaa eri paikoissa erilaiselta. Myös etäisyydet vaikuttavat kuuluvuuteen, tyfoonien etäisyys toisistaan voi olla yli kaksi kilometriä.

Jäiden takia joessa on tällä hetkellä melko vähän laivoja, esitykseen osallistuu säästä riippuen noin 10-15 alusta. Jokaisella aluksella on oma ääni ja omanlaisensa tyfooni. Pääsääntö on, mitä suurempi alus, sitä voimakkaampi on ääni. Omaa hohtoaan esitykseen tuovat pian lähdössä oleva Estelle sekä vastikään Turkuun palannut Bore. Monilla muillakin aluksilla on upea ääni ja myös Suomen Joutsen on mukana.

Aurajokisinfoniaa esitetään vuoden 2011 aikana vielä uudelleen. Jokainen esitys on ainutlaatuinen, vuodenaika, sää, mukana olevat alukset ja monet muut tekijät vaikuttavat lopputulokseen. Emme edes tiedä mitkä kaikki ja miten. Aurajokisinfonia on kokeellinen ääniteos sanan kaikissa merkityksissä.

Tavoite on luoda ja kehittää tapaa jolla Aurajokisinfoniasta ja jokisataman laivojen äänistä tulee osa turkulaista äänimaisemaa – vaikkapa kerran vuodessa toistuvana tapahtumana.

Aurajokisinfonia on osa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa ja Suomen Akustisen Ekologian Seuran Turku kuuntelee -hanketta. Se on moniosainen akustinen taideprojekti, jossa kuullaan, kuunnellaan ja pohditaan Turun akustisia ympäristöjä. Ensiesitykseen osallistuu noin 13 turkulaista kirkkoa ja kappelia, 10-15 laivaa Aurajoella ja satamassa sekä 5-7 sireeniä. Sireenejä ja tyfooneja soittavat Aura Brass Bandin muusikot, lisäksi mukana on vapaaehtoisia järjestelyissä ja esityksen taltioinnissa, laivojen omistajia ja seurakuntien työntekijöitä. Kaikkiaan toteutuksessa on mukana noin 70 henkeä.

Suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa turkulainen äänitaiteilija Simo Alitalo. Hän myös johtaa esitystä Aboa Mare -koulun komentosillalta. YLE Kulttuuri taltioi Aurajokisinfonian esityksen ja siitä kuullaan radioversio YLE Kulttuurin ja Euroradion kansainvälisessä akustisen taiteen teemaillassa "Taiteen syntymäpäivä" maanantaina 17.1. YLE Radio 1:ssä ja samana iltana järjestettävässä Dynamon kuunteluklubissa Turussa. [PÄIVITYS: YLEn radiomiksaus kuultavana Klassika Raadion sivuilla: http://klassikaraadio.err.ee/helid?main_id=1166763]

Lisätietoja:
www.turku2011.fi/turku-kuuntelee
Esitysjärjestelyjen eteneminen: FACEBOOK: Turku kuuntelee-Turku is listening
Turku2011-lehti : Elina Teerijoki: Aurajoen omat äänet tekevät sinfonian
EBU:n Arts Birthday esitys 17.1.2011 arsacustica.wordpress.com