30.6.2015

Lapsuuden kesän ääniä aitassa

Pieni tupa väljentyi kesäksi, kun me vanhimmat lapset muutimme nukkumaan aitan-vinttiin. Kevätkesästä läheiseltä purolta kuuluu tasainen, unettava vedenkohina. Vesimyllyt ja niihin rakennetut koputtimet koputtavat kukin omanlaistaan sointuaan peltipurkkien pohjiin.

Käki kukkuu ja mustarastaat soittivat huiluaan myöhään iltaan asti. Muutaman viikon kuluttua vesi on laskenut purossa jo sen verran, että kohina on vaimentunut ja vesimyllyjen moikutus lakannut. Pääskyset kunnostavat kiireellä viimekesäisiä pesiään aitan räystäällä. Liverrystä on mukava kuunnella ja karjankellojen ääni kantaa kaukaa metsäpellolta.

Hevosniittokoneen raklatus aamuvarhaisella, ja varsinkin haravakoneen piikkien rämähdys istuimeen tasaisin väliajoin tietää sitä, että iltapäivällä on töitä heinäpellolla. Ja pääskyset ovat saaneet pesänsä valmiiksi ja poikaset huutavat ruokaa myöhään yöhön. Lopulta ne nukahtavat kanssamme kesäyöhön ja orrella talveksi tehdyt saunavastat tuoksuvat väkevälle kesälle.

Joku yö ukkonen saapuu yli vaarojen ja jyrisee tuntikaupalla omia jyrinöitään niin, että välillä koko rakennus tärisee. Pärekatto kestää kyllä rankemmankin sateen ja kun se rauhoittuu tasaiseksi ropinaksi, on se parasta unilääkettä. – Varsinkin kun tietää, ettei seuraavana päivänä ole asiaa heinäpellolle. Lintujen äänet vähenevät.

Pääskysenpojat ovat jo lentokunnossa. Välillä ne kokeilivat siipiään ja asettuvat riviin aitan katon harjalle tai sähkölangalle livertämään kuorossa. Muutama viikko ja ne lentävät etelään. Yöt hiljenevät ja pimenevät.

Sitten naapuritalossa alkavat puinnit. Isäntä-Otto syöttää Sampo-puimakoneen nieluun ohraa niin, että se meinaa jatkuvasti tukehtua. Välillä Sampon ääni tasaantuu ja aittaan erottu myös pehkupuhaltimen kohina ja tietysti sen kolmepyttyisen, Massik-ka35:n käynti. Syksy on tullut.

Maisema hiljenee. Karja on otettu navettaan. Lähiaikoina siirrytään nukkumaan takaisin tupaan. Tulee pakkasyö. Lammasnahkavällyä vedetään yhä ylemmäksi.

Jostain hyvin kaukaa kuuluu tasainen, harva papatus. Keskustelemme isoveljen kanssa, onko se hinurin ääni Pielisjoelta asti? Ei, kyllä sen täytyy olla Porilainen. Maamoottori Porilainen se on, ovat ne Väänäset saaneet, veitikan, kuntoon viljan-kuivuria pyörittämään.

PH, Louhioja

Yleinen tenttipäivä

Mieleeni on piirtynyt kuukausittain toistunut äänimaisema yliopisto-opintojeni ajalta eli vuosilta 1999-2005. Yleensä kerran kuukaudessa Joensuun yliopistossa oli yleinen tenttipäivä, jolloin useiden tiedekuntien opiskelijat kokoontuivat kello 13 Carelia-saliin, joka on Joensuun kampuksella oleva suuri auditorio. Salin ovella opettajat jakoivat aakkosjärjestyksessä tenttikuoria, jotka olivat hieman A4-kokoa suurempia, jämäkkää paperia olevia ruskeita kuoria. Kuoret oli toimitettu opettajalle pari viikkoa aiemmin ja tentaattori oli tällaiseen kuoreen laittanut kysymyspaperin. Kuori oli liimattu kiinni samaan tapaan kuin nuoltavat kirjekuoret.

Kun kuoret oli jaettu salin ovella ja sadat opiskelijat olivat asettuneet istumaan Carelia-saliin, odotettiin lupaa avata kuoret. Tässä vaiheessa salissa oli melko hiljaista. Kirjoitusvälineiden asettelun ääniä, putoavan kynän ääni, istumaan asettautumisen ääniä ja pientä juttelua. Silloin tällöin kuului kova pamaus, kun joltakin lipsahti edessäistuvan selkänojasta esiin nostettava pöydän kansi takaisin paikalleen. Pääosin oli hiljaista ja ilmapiiri oli jännittynyt.

Kun kello oli pykälässä ja kaikki valmista, tentin valvoja kajautti salin edestä "voitte avata kuoret". Tällöin sadat opiskelijat alkoivat yhtäaikaa avaamaan tenttikuoriaan. Yksittäisen kuorten äänistä syntyi tasainen paperin repimisen ääni, joka kesti kymmenkunta sekuntia. Itse en malttanut avata omaa kuortani, koska jäin kuuntelemaan tuota intensiivistä kahinaa.

Vielä hetki sitten vallinnut jännittynyt, melko hiljainen ilmapiiri vaihtui paperimyrskyn kautta keskittyneeksi täydeksi hiljaisuudeksi. Pian alkoi kuulua lyijykynien suhina, kun opiskelijat alkoivat kirjoittaa vastauksiaan. Tässä vaiheessa itse avasin kuoreni, kun olin saanut nautittua tuo valtavan kahinan.

Tenttipäivään oli usein valmistauduttu viikkoja, joten tilaisuus oli jännittävä. Se varmasti terävöitti kaikkia aisteja. Tuo satojen tenttikuorten repimisen hetki on minulle yksi niitä mieleenpainuneita tilanteita, joissa tunsin todella olevani opiskelija ja osa suurta opiskelijoiden yhteisöä.

Olen kuullut, että tenttikuoria ei enää Joensuussa (nykyisessä Itä-Suomen yliopistossa) käytetä. Siispä tämä äänimaisema lienee kadonnutta maailmaa.

HH, Ylämylly

24.6.2015

Pääskyset

Mummolan portaista nousee kuumaa, punamultaista ilmaa. Se on laiskaa ja hidasta. Tuntuu nenässä jos sen antaa nousta, mutta lähtee liikkeelle, kun siirtää katsettaan ja nenäänsä ja yrittää kuunnella pääskysiä.

Pihaanajajat astuvat autosta. Ovet iskeytyvät kiinni. Kämmenistä lähtee surullinen suhina, kun he pitävät itseään kädestä kiinni. Sora pyörii mustan kengän alla, huilaa pitkin tasaista pohjaa ja hyppii alamäkeen. Se törmäilee toisiin hiekanjyväsiin ja siitä lähtevä ääni kuulostaa pääskysistä kuin moukarilla lyötäisiin.

Joku puhuu portaitten päässä pääskysistä. Yskii ihmistä kurkkuunsa ja valkoisen paidan nappi värisee rintaa vasten. Se surisee ja sorjuu samaan tahtiin kuin sanat putoilevat. Ripset räpsyvät ja leuka nyökkää ja kaikki ovat tyytyväisiä, että joku puhuu vaikka ei sano mitään.

Kun portaita pyörittää peukalonkynnellä, maali ripsii irti ja puhaltuu tuuleen. Kaikki maali ei ole irti ja joskus se tuikkaa kynnen alle. Äkkinäinen sisäänhengitys. Pihaanajajat kuuntelevat ja niiden tasapainoelimissä värähtelee. Joku raaputtaa terassin valkeaa puuta ja siitä sihisee ruoholle luonnonvalkoisia lumihiutaleita, joissa on ruukkukukista pudonneita multarantuja. Muurahaiset nostavat hiutaleet olalleen. Joku niistä alkaa laulaa ja terassilla se kuulostaa siltä kuin metsä nojaisi eteenpäin.

Tuuli koskettaa korvannukkaa. Se puhaltaa niin kovaa, että hetkisen kuuluu vain pauhua. Sitten se liikkuu eteenpäin ja pauhu toisen korvassa kuulostaa kevyeltä. Joku lausuu latinankielisen sananlaskun, jota kukaan ei ymmärrä ja jota kukaan ei ymmärrä loukkaukseksi. Parempi puhua pääskysistä.

Niiden siivet halkovat ilmaa ja se kuroo itsensä umpeen niiden perässä. Jos ne lentävät pään ylitse, sen kuulee otsan hennoissa hiuksissa. Ne osaavat väistää pihan kuusia, vaikka puut kasvoivat sinne tänä aamuna. Ne kasvoivat niin nopeasti, että runko repesi irti ja retkahti pystyyn sata metriä siitä, missä ne olivat nuoruutensa viettäneet.

Ihmisen mittainen auto kääntyy pihatielle. Rengas kääntää hiekkaa, neulaset putoavat konepellille. Terassilla paperitollo rahisee nyrkissä ja polttaa sieraimissa. Hengitys tulee iskuissa ja yrittää nenän kautta ulos. Ei pääse, palaa takaisin, kasvaa palloksi kurkussa.

JA, Oulu

16.6.2015

Äänitystempaus: Maailman kuuntelupäivän teemana vesi lauantaina 18. heinäkuuta

Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hanke kutsuu mukaan äänittämään jokaisen, joka on kiinnostunut äänimaisemien havainnoinnista ja tallentamisesta tai vedestä elementtinä, ääniympäristönä ja huomiota tarvitsevana luonnonvarana. Lauantaina 18.7. äänitetään vettä!

Ilmoita osallistumisesi Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeen Facebook -tapahtumassa ja liity maailmanlaajuiseen äänittäjien joukkoon!
Äänitystempaus: Maailman kuuntelupäivän teemana vesi

Järjestyksessään viidennen kansainvälisen Maailman kuuntelupäivän (World Listening Day) ajatuksena on ääniympäristöön liittyvän tiedon lisääminen sekä erilaisten kuuntelun tapojen ja maailman moninaisten ääniympäristöjen juhlistaminen.

Tämän vuoden teema on vesi, H2O. Tarkoituksena on kiinnittää huomiota veteen elintärkeänä luonnonvarana, mutta johon suhteemme on ilmastonmuutoksen johdosta monimutkaistumassa. Juomakelpoisen veden hupeneminen, vesistöjen saastuminen sekä toisaalta katastrofaaliset tulvat, nopeasti sulavat jäätiköt ja suurten alueiden aavikoituminen korostavat veteen ja sen saantiin liittyvän kehityksen vaikeaa ennakointia.

Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hanke osallistuu päivään äänitystempauksella. Ajatuksena on lähestyä vettä äänittämisen kautta siten, että kaikki lauantaina 18.7. tallennetut veden äänet ja ääniympäristöt julkaistaan hankkeen verkkosivujen kuuntelukartassa tuon päivän aikana. Toivoisimme siis, että tallennat lähelläsi olevaa vesiääniympäristöä – meren aaltoja, sadetta, aaltojen liplatusta, astioiden tiskausta tai vaikkapa käsien pesua – Maailman kuuntelupäivänä.

Voit äänittää vaikka kännykälläsi ja napata äänityskohteesta kuvankin. Tämän jälkeen voit lisätä tallenteesi kuvauksineen kuuntelukarttaan. Valitsemalla kuuntelukartan projektivalikosta ”Kuuntelupäivä2015”-tunnisteen kaikki karttaan päivän aikana jo lisätyt tallenteet ovat selattavissa helposti.

Hankkeen kuuntelukartalla osoitteessa http://kartta.aanimaisemat.fi voit lisätä oman tallenteesi suoraan karttaan välilehdeltä. Huom. kartta hyväksyy alle 8Mb:n mp3-tiedostoja.

Jos et pääse lisäämään tietoja karttaan päivän aikana tai et pääse muuttamaan tiedostomuotoa kännykästäsi mp3:seksi, voit myös lähettää äänitiedoston ja mahdollisen kuvan sähköpostitse osoitteeseen aanimaisemat@uta.fi, jolloin me lisäämme sen karttaan puolestasi.

Muista lisätä sähköpostiin seuraavat tiedot äänityksestäsi:
- Äänityksesi nimi
- Äänityspaikka (esim. katuosoite) ja kellonaika
- Kuvaile äänitystäsi lyhyesti, esimerkiksi mitä äänitit ja missä olosuhteissa, äänitysvälineesi
- Nimesi tai nimimerkkisi, jonka haluat karttaan esille
Kaikki kartan äänimaisemat tallennetaan Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkistoon keruun päätyttyä.

Tapahtuma Facebookissa: Äänitystempaus: Maailman kuuntelupäivän teemana vesi
Lisätietoja tempauksesta: Kaisa Ruohonen, aanimaisemat@uta.fi
Lisätietoa kansainvälisestä Maailman kuuntelupäivästä: www.worldlisteningproject.org
Lisätietoa Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeesta: www.aanimaisemat.fi

2.6.2015

Tiedote: Seinäjoen äänet soivat yllättävissä paikoissa

Ohessa tiedote Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Botnia Popup -tapahtumasarjan aloittavasta Seinäjoen ääni -minikiertueesta.

Laitakaupungin orkesteri yllättää kaupunkilaisia Botnia Popup -tapahtumasarjan puitteissa torstaina 4.6. Seinäjoen keskustan alueella. Botnia Popup jatkaa Taideyliopiston tunnettuuden lisäämistä Seinäjoella erilaisten tapahtumien kautta jatkaen viime syksynä kaupunkikuvaa piristäneen Taideyliopiston kuppilan jalanjäljissä.

Rytmimusiikin ammattilaisyhtye Laitakaupungin orkesterin Seinäjoen ääni -minikiertue käynnistää Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Botnia Popup -tapahtumasarjan esittämällä saman kappaleen neljässä eri kohteessa. Kiertue alkaa Lakeuden ristin kellotornista klo 15, jonne mahtuu mukaan 20 ensimmäistä kuulijaa. Klo 15.45 Laitakaupungin orkesteri esiintyy Keskuspuiston tyhjässä suihkulähteessä, klo 16.15 rautatieaseman odotustilassa ja klo 16.45 Holmström Second Hand -liikkeessä Kuulankadulla.

“Jokainen esiintyminen tulee olemaan erilainen, sillä hyödynnämme esiintymispaikkojen äänimaisemia. Tempauksen ydinajatus on ‘yksi kappale, neljä eri kohdetta, neljä eri tulkintaa’. Keikat tehdään sisään ja ulos -periaatteella: ilmestymme esityspaikalle, vedämme kappaleen ja siirrymme seuraavaan kohteeseen”, kertoo Botnia Popupin taiteellinen johtaja ja LKO:n viulisti Piia Kleemola-Välimäki.

Botnia Popup -tapahtumasarja jatkuu kesällä tuoden musiikkia ja taidetta paikallisten keskuuteen yllättävillä tavoilla ja yllättävissä paikoissa. Botnia Popup huipentuu lokakuussa monipuoliseen ja monitaiteelliseen tapahtumasarjaan, jolloin myös esitetään torstain Seinäjoen ääni -minikiertueen aikana syntyvä videoteos. Botnia Popupin järjestää Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Seinäjoen yksikkö Seinäjoen yliopistokeskuksen rahoituksella.

Aikataulu Botnia Popup: Seinäjoen ääni. Torstai 4.6.2015 klo 15-17 

15:00 Lakeuden ristin kellotorni (Koulukatu 24) Yhteistyössä Seinäjoen seurakunta.
15:45 Keskuspuiston suihkulähde (Keskuskadun ja Kalevankadun välinen puisto)
16:15 Matkakeskuksen Asemahalli (Valtionkatu 1)
16:45 Holmström Second Hand (Kuulankatu 3)

Lisätiedot Piia Kleemola-Välimäki
piia.kleemola-valimaki@uniarts.fi
040 710 4382