Mieleeni on piirtynyt kuukausittain toistunut äänimaisema
yliopisto-opintojeni ajalta eli vuosilta 1999-2005. Yleensä kerran
kuukaudessa Joensuun yliopistossa oli yleinen tenttipäivä, jolloin useiden
tiedekuntien opiskelijat kokoontuivat kello 13 Carelia-saliin, joka on
Joensuun kampuksella oleva suuri auditorio. Salin ovella opettajat jakoivat
aakkosjärjestyksessä tenttikuoria, jotka olivat hieman A4-kokoa suurempia,
jämäkkää paperia olevia ruskeita kuoria. Kuoret oli toimitettu
opettajalle pari viikkoa aiemmin ja tentaattori oli tällaiseen kuoreen
laittanut kysymyspaperin. Kuori oli liimattu kiinni samaan tapaan kuin
nuoltavat kirjekuoret.
Kun kuoret oli jaettu salin ovella ja sadat opiskelijat olivat asettuneet
istumaan Carelia-saliin, odotettiin lupaa avata kuoret. Tässä vaiheessa
salissa oli melko hiljaista. Kirjoitusvälineiden asettelun ääniä,
putoavan kynän ääni, istumaan asettautumisen ääniä ja pientä juttelua.
Silloin tällöin kuului kova pamaus, kun joltakin lipsahti edessäistuvan
selkänojasta esiin nostettava pöydän kansi takaisin paikalleen. Pääosin
oli hiljaista ja ilmapiiri oli jännittynyt.
Kun kello oli pykälässä ja kaikki valmista, tentin valvoja kajautti salin
edestä "voitte avata kuoret". Tällöin sadat opiskelijat alkoivat
yhtäaikaa avaamaan tenttikuoriaan. Yksittäisen kuorten äänistä syntyi
tasainen paperin repimisen ääni, joka kesti kymmenkunta sekuntia. Itse en
malttanut avata omaa kuortani, koska jäin kuuntelemaan tuota intensiivistä
kahinaa.
Vielä hetki sitten vallinnut jännittynyt, melko hiljainen ilmapiiri vaihtui
paperimyrskyn kautta keskittyneeksi täydeksi hiljaisuudeksi. Pian alkoi
kuulua lyijykynien suhina, kun opiskelijat alkoivat kirjoittaa vastauksiaan.
Tässä vaiheessa itse avasin kuoreni, kun olin saanut nautittua tuo valtavan
kahinan.
Tenttipäivään oli usein valmistauduttu viikkoja, joten tilaisuus oli
jännittävä. Se varmasti terävöitti kaikkia aisteja. Tuo satojen
tenttikuorten repimisen hetki on minulle yksi niitä mieleenpainuneita
tilanteita, joissa tunsin todella olevani opiskelija ja osa suurta
opiskelijoiden yhteisöä.
Olen kuullut, että tenttikuoria ei enää Joensuussa (nykyisessä
Itä-Suomen yliopistossa) käytetä. Siispä tämä äänimaisema lienee
kadonnutta maailmaa.
HH, Ylämylly
