9.11.2007

Radioateljee: Elämä ja teot




Radioateljee esittää:

Pe 9.11. ja su 11.11.

Markku Into - Simo Alitalo:
Elämä ja teot - Kurt Schwitters

Perjantaisin klo 23.00 - 24.00, toinen lähetys sunnuntaina klo 13.00-14.00

Dadaismi oli taiteilijoiden kapinaliike, joka vastusti porvarillista estetiikkaa ja kulttuuria. Se pyrki hävittämään yhteiskunnan, joka kykeni ensimmäisen maailmansodan kaltaiseen teurastukseen ja joukkotuhoon – hyökkäämällä tuota yhteiskuntaa edustavan taiteen kimppuun. Kreivi de Lautréamontin lausahdus "sateenvarjon ja ompelukoneen satunnaisen kohtaamisen kauneudesta ruumiinavauspöydällä" on jäänyt elämään historioitsijoiden ja kirjoittajien vakiotiivistyksenä, jolla he yrittävät selittää mistä dadaismissa oli kyse.

Kurt Schwitters tunnetaan parhaiten roskista ja hylätyistä käyttöesineistä koostetuista kollaaseistaan, joita hän kutsui Merz-teoksiksi. Vuosina 1923-32 Schwitters julkaisi jopa omaa Merz -nimistä aikakauslehteä. Merz-rakennukset olivat installaatioita ja ympäristöteoksia, jotka yhdistivät veistotaiteen ja arkkitehtuurin.

Schwittersin merkitys myöhempien taidesuuntien, kuten installaatioiden ja poptaiteen kehitykselle myönnetään, mutta harvemmin muistetaan että hän jätti jälkeensä myös laajan kirjallisen tuotannon. Saksalaisen kielialueen ulkopuolella hänen runojaan tunnetaan vain vähän. Yleensä muistetaan vain suuri äänirunoelma Ursonate, jolla onkin ollut suuri vaikutus äänirunouden ja äänitaiteen kehityksessä.

Markku Innon ja Simo Alitalon ohjelma Elämä ja teot - Kurt Schwitters, pyrkii esittelemään merkittävän sanataiteilijan, joka joskus tuntuu jäävän kuvataiteilija Schwittersin varjoon.

Käsikirjoitus ja runojen käännökset Markku Into, ohjaus Simo Alitalo, tekninen toteutus Pekka Lappi, kertojina Tom Wentzel ja Ville Sandqvist, tuottaja Harri Huhtamäki.

6.11.2007

Väitös ääniympäristöstä 16.11.2007



FM Noora Vikmanin etnomusikologian alaan kuuluva väitöskirja Eletty ääniympäristö. Pohjoisitalialaisen Cembran kylän kuulokulmat muutoksessa (The Lived Acoustic Environment: Cembra’s Changing Points of Ear) tarkastetaan perjantaina 16.11.2007 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa B1096, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on FT Taru Leppänen (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Timo Leisiö.


LEHDISTÖTIEDOTE

Ääniympäristön laadulla on väliä. Äänen välityksellä kommunikoidaan äänimaisemassa eri tavoin. Äänimaisema eli se miten ääniympäristö koetaan, koostuu yksittäisten kuuntelijoiden tulkinnoista.

Niin kuin yhteiselämän kaikilla osa-alueilla myös akustisen ympäristön elementit miellyttävät ja häiritsevät eri syistä. Tiukkaa ihanteellisen äänimaiseman prototyyppiä ei kannata rakentaa tai ainakin sen on oltava hyvin yleinen. Äänimaisemasta puhuttaessa ­ ja sitä arvotettaessa ­ melu ja hiljaisuus asetetaan usein vastakkain. Ihmiset antavat äänille kuitenkin myös merkityksiä, joilla ei välttämättä ole selkeää etumerkkiä. Äänen volyymin lisäksi äänimaiseman laatua määrittää myös se, miten äänet erottuvat toisistaan äänimaisemassa. Tämä vaikuttaa edelleen siihen, miten kuulijat antavat merkityksiä äänille ympärillään.

Ihmisillä on vaihtelevia ympäristönlukutaitoja eli äänimaisemakompetensseja suhteessa paikkaan. Kuinka erilaiset ympäristösuhteet syntyvät kuuntelemalla ja ääniä tuottamalla? Millaisia ovat äänimaiseman rytmit ja miten niitä voi tunnistaa? Mitä tarkoittaa, että yksilö on jossakin paikassa kuin kotonaan? Tarvitaanko äänten lukemiseen, ymmärtämiseen ja tulkintaan lukiopetusta? Voiko tunnistettua hiljaisuutta myydä?

Noora Vikmanin väitöskirja käsittelee edellä mainittuja teemoja pohjoisitalialaisen Cembran kylän äänimaisemassa. Aineisto on kerätty kuuntelemalla ja äänittämällä kylän ääniä sekä kertomuksia niistä. Kuulokulmat paljastavat yhteisen elintilan jakamiseen ja jokamiehenoikeuksiin liittyviä kysymyksiä, joissa myös taloudelliset kriteerit määrittävät epämateriaalisten ilmiöiden arvoa.

Erityisesti huomio hiljaisuudesta avaa laajan näkökulman kylään. Cembralaisten suhde luontoon, turismiin, ja tuotteistumiseen ovat jatkuvassa muutoksessa. Väitöskirja käsittelee tähän liittyen myös rytmistä vaihtelua Cembran arjessa. Kylän akustiset yksityiskohdat sijoitetaan vuorokauden ja vuodenkierron yhteyteen. Kyläläisten aktiivisesti tuottamat äänet voidaan kuulla selkeämmin toistuvan päivittäisen elämän muodostamaa taustaa vasten.

Vikmanin työssä käy ilmi, että Cembran kylä on erityinen vuoristoisuutensa sekä laulukulttuurinsa vuoksi. Työn yhdessä artikkelissa tutkitaan myös sitä, kuinka paikallinen mieskuoro sijoittaa itsensä — niin fyysisesti kuin emotionaalisestikin — Cembran vuoristoiseen ja kiviseen maisemaan. Miten erilaiset akustiset tilat vaikuttavat laulamiseen sekä sopivien laulamisen paikkojen valitsemiseen? Tutkimuksessa pohditaan cembralaisen spontaanin laulamisen tavan menneisyyttä ja tulevaisuutta kestävänä perinteenä ja mahdollisena folklore-tuotteena.

Väitöskirjan johdannossa Vikman avaa laajempia kulttuurintutkimuksen kiinnostuksen kohteisiin kuuluvia teemoja. Ympäristötulkintoihin liittyvät ristiriidat palautuvat luonnon ja kulttuurin erontekoon. Elämysten — tässä hiljaisuuden — tuotteistamisprosessi sijoittuu kulttuuristumisen tematiikkaan. Tutkimuksen lopuksi esitetään kysymys äänimaisematutkimuksen ja akustisen ekologian tulevaisuudesta: mikä on akustisen ja yhdyskuntasuunnittelun rooli elämystaloudessa?

Vikmanin työ on monitieteinen ja sijoittuu äänimaisematutkimuksen, etnomusikologian ja kulttuurintutkimuksen aloille. Lisäksi tutkimus hyödyntää uuden maantieteen ja ympäristöpolitiikan kysymyksenasetteluja.

26.10.2007

Arkistojen päivän äänitapahtuma


Helsingissä järjestetään ääneen liittyviä arkistotapahtumia osana Arkistojen päivää.

Linkkinä tietoa "Ihmisen ääniä Helsingissä" -ääniraadista (pdf) 1.11.2007 sekä Kuultavat arkistot -seminaarin ohjelma (pdf) 2.11.2007.

Ote tiedotteesta: "Ihmisen ääniä Helsingissä" - ääniraati 1.11.2007

Miten Stadin slangia puhuttiin 50 vuotta sitten? Miten suomalaiset iskelmätähdet lauloivat keikoillaan 1950-luvulla? Miten kirjailijat ja kuvataiteilijat kuvaavat luomisprosessiaan? Miten lapset hokevat loruleikkejään? Mitä helsinkiläiset työläiset kertovat arjestaan 1920-luvulla?

Tilaisuudessa kuunnellaan ja arvioidaan helsinkiläisiin arkistoihin tallennettuja tyypillisiä tai yllättäviä, historiallisia tai nykyhetkeen sijoittuvia ääniä. Ääniraadin puheenjohtajana toimii arkistoasiantuntija, dosentti Pekka Gronow. Jäseninä ovat toimittaja Minna Lindgren, muusikko Jussi Raittinen, kirjailija Anja Snellman ja dosentti Camilla Wide.

Merkittävä osa suomalaisesta kulttuuriperinnöstä muodostuu erilaisista äänistä. Ilman äänitallenteita ymmärryksemme menneestä jäisi puutteelliseksi, esimerkiksi musiikin ja puhutun kielen tutkiminen kävisi mahdottomaksi. Suomalaisissa julkisissa arkistoissa onkin ääninauhoja yli 250.000 tuntia: puhetta ja musiikkia, haastatteluja ja arjen äänimaisemia.

Arkistoammattilaiset korostavat, että magneettisessa muodossa oleva äänitallenne rappeutuu väistämättä ajan mittaan, vaikka sitä säilytettäisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Äänitallenteiden pelastaminen edellyttää niiden digitointia, sillä digitaalisessa muodossa olevaa ääntä voidaan säilyttää muuttumattomana pitkälle tulevaisuuteen. Yli 250.000 tunnin digitointi on mittava ja kallis ponnistus. Se on kuitenkin välttämätöntä, mikäli äänitteinä oleva suomalainen kulttuuriperintö halutaan säilyttää myös tuleville sukupolville. "Ihmisen ääniä Helsingissä" -tilaisuuden järjestämisellä helsinkiläiset arkistot haluavat korostaa Pohjoismaisen Arkistojen päivän merkeissä äänitallenteiden säilyttämisen merkitystä ja äänitteiden digitoinnin kiireellisyyttä.

18.9.2007



Väitös kaupunkimelusta 17.11.2007



Marraskuun 17. päivänä 2007 väittelee Helsingin yliopistolla Outi Ampuja. Tarjolla on takuulla kiinnostavaa tieteellistä keskustelua melusta!

Väitöstilaisuus järjestetään klo 10 Helsingin yliopiston päärakennuksen pienessä juhlasalissa (käyntiosoite: Fabianinkatu 33, 4. krs.). Vastaväittäjänä toimii Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan professori Yrjö Haila.

Väitöskirjan julkaisee Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: SKS / Bibliotheca Historica 110. Sen laajuus on 270 sivua ja ISBN-numero 978-951-746-951-7. Kirjan esittely löytyy alta.

**

Melun sieto kaupunkielämän välttämättömyytenä

Melu ympäristöongelmana ja sen synnyttämien reaktioiden kulttuurinen käsittely HelsingissäMiksi kaupungissa on meluisaa? Pystyisimmekö ja haluammeko ylipäätään torjua melua tehokkaasti? Vai pitäisikö ajatella, että melu kuuluu kaupunkiin?

Outi Ampuja pohtii historiallisia, taloudellisia ja kulttuurisia syitä sille, miten ja miksi melusta on tullut vakava ympäristöongelma ja miksi sitä ei olla tähän saakka kyetty kattavasti?ratkaisemaan. Tutkimuksessa selvitetään meluongelman muotoutumista, politisoitumista, meluun liittyvien kansalaisliikkeiden toimintaa ja kaupunkilaisten urbaanille äänimaisemalle asettamia odotuksia. Kohteena on sekä ns. katumelu että naapurimelu. Lisäksi kartoitetaan helsinkiläisten asuntojen äänieristyksen ”historiaa”. Tarjosivatko lähiöasunnot oman kodin rauhaa? Entä puistot, onko niistä löytynyt vastapainoa katujen meluisuudelle? Työssä pohditaan myös sitä, onko meillä muodostunut kulttuurisia paineita nähdä melu normaalina kaupunkielämään kuuluvana asiana. Millaisiin syihin vedoten yhteiskunnassamme on voitu vaatia meluun sopeutumista?

Ampuja on kiinnostunut yksilötason melukokemuksista ja tavoista, joilla on pyritty järkeistämään etenkin kaupunkiympäristössä melulle altistumisen seurauksena syntyneet fyysiset ja psyykkiset terveysvaikutukset sekä vaikutukset viihtyvyyteen. Tutkimusaineisto painottuu Helsingin kaupungin alueelle 1950-luvulta nykyaikaan, mutta aihetta käsitellään abstraktimmalla ja yleisemmällä tasolla. Työ on monitieteinen.