13.1.2015

Pitkälampi, unikeonpäivä 2014

Oletko koskaan kesäaamuna kulkenut suolammella, mikä tuoksu ja äänimaailma.

Viimekesänä mustikoiden poimimisaikaan koimme elämämme konsertin. Korkeiden lämpötilojen vuoksi lähdimme marjaretkelle aikaisin. Korpit tiedoittivat seutukunnalle saapumisestamme, palokärki rummutti päätään lahopuun runkoon. Hyttysparvia sinkoili mättäiköistä tanssimaan. Varvut notkuivat mustikoita.

Yllättäen lammelta kuului haikea ääni. Hetken päästä kuoroon yhtyi suurempi joukko, mieleen tuli Hitchcokin linnut elokuva. Karmiva huuto johon kaiku vastasi vastakkaiselta rantakalliolta.

Seurasi hiljaisuus, jota kesti viitisen minuuttia. Taas kuului vaikertava ääni, jonka jälkeen seurasi äänien sinfonia vailla vertaa. Selkäpiitä karmiva konsertti. Harmitti ettei kameraa tullut matkaan.

Samanmittainen tauko ja taas kuului ja toistui outo metodi. Käräjiä taittin käydä. Lämpötila alkoi nousta, aurinko maalasi kuvaa lammen pintaan. Säännöllisin välein toistui karmealta kuulostava äänimaisema. Kumpa tämän olisi saanut äänitetyksi. Marja-astiat täyttyivät, suo tuoksui aamuisen raikkaalle vielä jonkin aikaa. Samassa näimme miten kaakkuriparvi hajautui lammelta kukin omalle taholleen. Olivat kai aamukalassa tai palaverissa. Helteinen päivä tulossa.

Meidän mökki on Repovedellä siellä luonto on lähellä, maasto monimuotoista samoin kasvi ja eläinlajisto.

SJ, Kuusankoski



7.1.2015

Suvivirsi ja kesän ensimmäinen päivä

Mieleeni on ikuisesti jäänyt vanhan rouvan Helsingin Käpylästä kertoma muistelu. Hauras ääni kertoi kesän ensimmäisestä päivästä joskus aikaa sitten.

Rouva oli kulkenut Käpylän kaduilla toukokuun viimeisenä päivänä.
Päivä oli aurinkoinen ja ihana. Syreenit kukkivat ja linnut lauloivat niin kuin vain alkukesän innoissaan pystyvät. Oli aamupäivä ja rouva nautti ihanasta kesätunnelmasta rauhallisia katuja kävellessään. Leppoisa tuuli suhisi koivuissa, jotka vain hetki sitten olivat saaneet uudet lehdet.

Hetken päästä hän ohitti paikallisen koulun, jonka avoimista ikkunoista kajahti juuri hänen ohi kävellessään Suvivirsi. Lapset lauloivat sen kirkkaalla äänellä, kesätuuli suhisi syreenipensaissa ja koivuissa, linnut lauloivat. Tuuli liikutti heikosti koulun ikkunan verhoja.

Rouva sanoi liikuttuneella äänellä, joka vaikuttavuudessaan on jäänyt vahvasti mieleeni, ettei koskaan tule unohtamaan sitä hetkeä. Niin ihana se oli. Minä itkin vuolaasti.

SP, Helsinki