Mieleeni on ikuisesti jäänyt vanhan rouvan Helsingin Käpylästä kertoma muistelu. Hauras ääni kertoi kesän ensimmäisestä päivästä joskus aikaa sitten.
Rouva oli kulkenut Käpylän kaduilla toukokuun viimeisenä päivänä.
Päivä oli aurinkoinen ja ihana. Syreenit kukkivat ja linnut lauloivat niin kuin vain alkukesän innoissaan pystyvät. Oli aamupäivä ja rouva nautti ihanasta kesätunnelmasta rauhallisia katuja kävellessään. Leppoisa tuuli suhisi koivuissa, jotka vain hetki sitten olivat saaneet uudet lehdet.
Hetken päästä hän ohitti paikallisen koulun, jonka avoimista ikkunoista kajahti juuri hänen ohi kävellessään Suvivirsi. Lapset lauloivat sen kirkkaalla äänellä, kesätuuli suhisi syreenipensaissa ja koivuissa, linnut lauloivat. Tuuli liikutti heikosti koulun ikkunan verhoja.
Rouva sanoi liikuttuneella äänellä, joka vaikuttavuudessaan on jäänyt vahvasti mieleeni, ettei koskaan tule unohtamaan sitä hetkeä. Niin ihana se oli. Minä itkin vuolaasti.
SP, Helsinki
