15.7.2016

Äänitystempaus ensi maanantaina 18. heinäkuuta - käytännön ohjeistusta

Maailman kuuntelupäivän äänitystempaus lähestyy!

Viikonlopun jälkeen, maanantaina 18. heinäkuuta latailemme Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeen verkkosivujen kuuntelukarttaan lähettämiänne tallennuksia kadotetuista ja löydetyistä äänistä.

Lisätietoa tempauksesta löydät sekä tältä sivulta että Facebook-tapahtumastamme.

Tallenna siis haluamasi kadotettu, kadonnut, muuttunut tai löytynyt ääni (heinätöistä vaikkapa navigointilaitteen höpötykseen) maanantaina 18. heinäkuuta ja lisää tuon päivän aikana verkkosivujemme kuuntelukarttaan.

Tässä vielä käytännön ohjeistusta tallentamiseen ja kuuntelukartan käyttöön liittyen:

1. Pidä mielessäsi, että kartta ottaa vastaan 8 Mb:n kokoisia ja pienempiä tallenteita, jotka ovat formaatiltaan MP3-tiedostoja. Tallenteen koko riippuu sekä äänityksen pituudesta, laadusta että tiedoston pakkauksesta. Jos olet epävarma tallenteesi koosta tai muodosta, lähetä se meille osoitteeseen aanimaisemat@uta.fi, niin me laitamme tallenteen karttaan puolestasi (liitäthän sähköpostiin siinä tapauksessa sanallisen kuvauksen tallenteesta sekä tiedot tallennuspaikasta, ajasta ja äänittäjästä). Samaten jos tallennuksen lisääminen puhelimella ei onnistu, lisää tallenne tietokoneella tai lähetä se meille karttaan lisättäväksi.

2. Lisää tallenne kuuntelukarttaan valitsemalla ylävalikosta kohta 'Lisää äänitallenne'.

3. Siirrä näkyviin tulevan kartan punainen merkki siihen kohtaan, jossa tallenne on äänitetty.

4. Täytä seuraavan sivun kenttiin tallenteesi tiedot (kuvaus, päivämäärä, kellonaika, äänittäjä jne.). Valitse äänityksen teemaksi 'Kuuntelupäivä 2016'. Rastita sivun alalaidassa näkyvä arkistointisuostumus. Katso tarvittaessa lisätietoa sivuston vasemmassa reunassa olevista ohjeista.

5. Liitä seuraavassa vaiheessa äänitallenteesi ja mahdollinen – ja toivottava! – tallenteeseen liittyvä kuva kohdasta 'valitse tiedosto'.

6. Kun olet valmis, paina 'Lähetä'. Sivusto palaa etusivulle.

Julkaisemme lähettämiänne äänitallenteita koko päivän ajan. Käytännössä tallenteesi tulee siis karttaan näkyville puolesta tunnista tuntiin sen jälkeen, kun olet lähettänyt tallenteesi kuuntelukartan kautta.

Jos et jostain syystä saa karttaa toimimaan tai sinulla on muita ongelmia tallenteesi kanssa, voit lähettää tallenteesi sähköpostiosoitteeseen aanimaisemat@uta.fi. Pyrimme saamaan nämäkin tallenteet karttaan lauantain aikana.

Antoisia äänityshetkiä!

28.6.2016

Äänitystempaus: Maailman kuuntelupäivän teemana kadotetut ja löydetyt äänet maanantaina 18. heinäkuuta

Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hanke kutsuu mukaan äänittämään jokaisen, joka on kiinnostunut äänimaisemien havainnoinnista ja tallentamisesta – erityisesti ympäristön äänien muutoksesta, äänien löytämisestä tai äänistä, jotka muistuttavat jostakin jo kadonneesta.

Maanantaina 18.7. äänitetään kadotettuja ja löydettyjä ääniä!

Järjestyksessään kuudennen kansainvälisen Maailman kuuntelupäivän (World Listening Day) ajatuksena on ääniympäristöön liittyvän tiedon lisääminen sekä erilaisten kuuntelun tapojen ja maailman moninaisten ääniympäristöjen juhlistaminen.

Tämän vuoden teemana ovat kadotetut ja löydetyt äänet (sounds lost and found). Teema kutsuu osallistujia muistelemaan, kuuntelemaan ja havainnoimaan äänimaiseman muutoksia. Miten esimerkiksi puhuttu ja kuultu kieli, luonto, teknologia, musiikki tai jopa kokemus hiljaisuudesta on muuttunut viime vuosikymmenten aikana? Kuuntelupäivä kutsuu äänimaiseman kuuntelijoita kaivamaan kaappien perältä vanhat vinyylisoittimet ja kasetit, sukeltamaan nykyajan digitaalisten tietokantojen syövereihin ja antautumaan muistojen arkistoihin tunnistamaan ja löytämään uudelleen jo kadotettuja ääniä. Teeman kautta me ja te muut äänimaisemasta kiinnostuneet voimme kartoittaa, suojella ja juhlistaa sellaisia ääniä, joiden olemassaolo ei enää nykymaailmassa ole itsestäänselvyys – ja toisaalta tuoda esiin niitä äänimaisemia, jotka ovat osa muuttunutta maailmaa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Tämän vuoden Kuuntelupäivän kansainvälinen teema sopii kuin nenä päähän hankkeeseemme. Kuten äänitystempauksessakin, Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeessa on vuoden 2014 lopulta kartoitettu suomalaisen ääniympäristön muutoksia: hävinneitä, uusia ja muotoaan muuttaneita ääniä. Muuttuneita äänimaisemia on hankkeessa lähestytty toisaalta keruukirjoitusten, toisaalta tallennusreissujen ja haastatteluiden avulla.

Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hanke osallistuu päivään jälleen äänitystempauksella. Hankkeemme viime vuonna organisoima Kuuntelupäivä oli suuri menestys, ja tempaus sai aikaan sekä innostusta sosiaalisessa mediassa että runsaasti äänityksiä viime vuoden teeman, veden, äänimaisemista ympäri Suomea.

Lähestymme kadotettuja ja löydettyjä ääniä tallentamisen kautta siten, että kaikki maanantaina 18.7. äänitetyt teeman mukaiset äänet ja ääniympäristöt julkaistaan hankkeen verkkosivujen kuuntelukartassa tuon päivän aikana. Toivoisimme siis, että tallennat lähelläsi olevaa kadotetuista, muuttuneista tai löytyneistä äänistä koostuvaa tai muistuttavaa ääniympäristöä – esimerkiksi lakanoiden mankelointia, sadonkorjuun ääniä, jo käytöstä poistuneita laitteita, hiljentynyttä maaseutua, harvinaisten tai toisaalta yleistyneiden luontokappaleiden luomaa äänimaisemaa, lapsuudesta tuttuja ääniä, uutta teknologiaa, espressokoneen suhinaa tai esimerkiksi roller derby -harjoitusten tai sauvakävelylenkin ääniympäristöä – Maailman kuuntelupäivänä.

Voit äänittää vaikka kännykälläsi ja napata äänityskohteesta kuvankin. Tämän jälkeen voit lisätä tallenteesi kuvauksineen kuuntelukarttaan. Valitsemalla kuuntelukartan projektivalikosta ”Kuuntelupäivä2016”-tunnisteen kaikki karttaan päivän aikana jo lisätyt tallenteet ovat selattavissa helposti.

Viime vuoden Kuuntelupäivän – veden ääniä pyykinpesukoneesta huvipuiston vesilaitteisiin ja laiturin laineiden liplatukseen – satoa voi kuunnella kuuntelukartasta, teeman ”Kuuntelupäivä2015” alta.

Hankkeen kuuntelukartalla osoitteessa voit lisätä oman tallenteesi suoraan karttaan välilehdeltä. Huom. kartta hyväksyy alle 8Mb:n mp3-tiedostoja.

Jos et pääse lisäämään tietoja karttaan päivän aikana tai et pääse muuttamaan tiedostomuotoa kännykästäsi mp3:ksi, voit myös lähettää äänitiedoston ja mahdollisen kuvan sähköpostitse osoitteeseen aanimaisemat@uta.fi, jolloin me lisäämme sen karttaan puolestasi.

Muista lisätä sähköpostiin seuraavat tiedot äänityksestäsi:
- Äänityksesi nimi
- Äänityspaikka (esim. katuosoite) ja kellonaika
- Kuvaile äänitystäsi lyhyesti, esimerkiksi mitä äänitit ja missä olosuhteissa, äänitysvälineesi
- Nimesi tai nimimerkkisi, jonka haluat karttaan esille

Ilmoita osallistumisesi Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat hankkeen Facebook -tapahtumassa Äänitystempaus 2016 – Kadotetut ja löydetyt äänet, osoitteessa https://www.facebook.com/events/1185353414832472/

Lisätietoja tempauksesta: Kaisa Ruohonen, aanimaisemat@uta.fi
Lisätietoa kansainvälisestä Maailman kuuntelupäivästä: www.worldlisteningproject.org
Lisätietoa Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeesta: www.aanimaisemat.fi

24.1.2016

Tunnelmia Tampere-talon kaupunkikukkaruukuista ja puheenvuoroista

Lauantaina 23. tammikuuta Tampere-talo täyttyi kaikenikäisistä tieteen ystävistä, jotka saapuivat Valoa pimeyteen -tiedetapahtumaan kuuntelemaan luentoja, ihmettelemään installaatioita ja lehteilemään tutkimuskirjallisuutta.

Tiedetapahtumaan saapui tänä vuonna ennätysmäiset 2 000 osallistujaa. Ohjelmaa oli tarjolla Tampereen lasten akatemian lisäksi aikuisille, muun muassa neurologian, kulttuurintutkimuksen ja kriminologian asiantuntijoiden puheenvuorojen muodossa.

Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeen esittelypisteellä kävi koko tiedetapahtuman ajan kova kohina: Kävijät lapsista vanhuksiin pysähtyivät ihmettelemään puhuvia kaupunkikukkaruukkuja, äänimaisematauluja sekä binauraalista äänimaisemaa tarjoavia kuulokkeita. Monet esittelypisteessä vierailleet myös jättivät omia ehdotuksiaan paikoista, joiden äänimaisemaa kannattaisi hankkeen tiimoilta käydä vielä tallentamassa. Esittelypisteen lisäksi äänimaisemat näkyivät ja kuuluivat tiedetapahtumassa tutkijatohtori Meri Kydön lasten akatemian luennolla sekä Kydön ja professori Heikki Uimosen puheenvuorossa äänimuistoista ja muuttuvista äänimaisemista.



                                                                                                                                                                                                                       
Kiitokset kaikille tapahtumassa kävijöille!

P.S. Ensi viikolla urakoimme tähän mennessä äänittämämme äänimaisemat tämän verkkosivun Kuuntelukartalle. Käväise siis keskiviikon jälkeen karttasivulla kuuntelemassa hankkeemme tuoreinta satoa!


13.1.2016

Äänimaisemia Tampere-talolla lauantaina 23. tammikuuta

Lauantaina 23. tammikuuta Tampere-talolla järjestetään Valoa pimeyteen -tiedetapahtuma, johon jokainen voi tulla ihmettelemään installaatioita, pelejä, testejä, lyhytelokuvia tai vaikkapa robotteja sekä kuuntelemaan luentoja erilaisista ajankohtaisista aiheita ja tiedekentän uusimmista käänteistä. Ohjelmassa on luentoja kaupunkisuunnittelusta, poliisityön strategiasta, terveysteknologiasta, unitutkimuksesta sekä lukuisista muista aiheista. Tampere-talon ovet ovat lauantaina avoinna kello 10-15. Tapahtuma on kaikille maksuton.

Tämän vuoden tiedetapahtuman teemana on muisti. Mitä me muistamme, ja miksi me muistamme? Mitä unohdamme? Voiko muistikuvansa valita?

Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hanke osallistuu tiedetapahtumaan monipuolisesti äänimaisemien kautta. Tiedetapahtumassa avataan Tampereen lasten akatemia, ja lapset pääsevätkin pikaisesti tutustumaan äänimaisematutkimuksen saloihin. Lasten akatemian ensimmäisen luennon pitää tutkijatohtori Meri Kytö nimikkeellä Korvat hörölle: äänimaisematutkijaksi tunnissa.

Myös vanhemmille äänimaisemasta kiinnostuneille on luvassa Meri Kydön ja professori Heikki Uimosen luento otsikolla Muuttuvat äänimaisemat - äänimuistoja arjesta ja juhlasta. Sekä Uimonen että Kytö ovat kuuluvat hankkeemme ydintekijöihin, ja yllä mainitussa luennossa päästään varmasti käsiksi Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeen lähtökohtiin ja aikaansaannoksiin.

Luentojen lisäksi äänimaisemaa on kuunneltavissa (ja katseltavissa) Tampere-talon Sorsapuistosalin lämpiössä, johon pystytämme Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeen tähänastista satoa esittelevän äänimaisemainstallaation. Installaatio koostuu valokuvien lisäksi "kaupunkikukkaruukuista", binauraalisesta kuuntelupisteestä sekä äänitauluista, jotka soittavat kevään, kesän ja syksyn aikana ympäri Suomea äänittämämiämme äänimaisemia ja haastatteluita.

Tervetuloa siis Tampere-talolle lauantaina 23. tammikuuta klo 10-15! Tänä vuonna tiedetapahtuman järjestäjiä ovat Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto, Tampereen ammattikorkeakoulu, Poliisiammattikorkeakoulu, Tampere-talo, Pirkanmaan liitto, Tampereen kaupunki ja Aamulehti.



23.11.2015

Tuuleen kadonneet

Kun isä palasi katsomasta meille myönnettyä rintamamiestonttia Pielisensuun Utrasta, kertoi hän äidille innoissaan, että siellä on kirkko, hautausmaa, koulu ja kauppa noin kilometrin säteellä. Työtäkin saattaisi saada läheiseltä "Kutsetin" sahalta, Uittoyhdistyksen konepajalta taikka Utran kanavalta.

Minä en olisi halunnut muuttaa pois Hämeenlinnasta, olin ehtinyt jo kotiutua sinne raskaiden evakkovuosien jälkeen. Eipä siinä mielipidettäni kyselty, ja niin saavuimme puuskuttavan höyryveturin vetämällä matkustajajunalla Joensuun asemalle syksyllä 1948. Ennen junan saapumista on rautatieasemalla varmaan kaikunut kuulutus "Juna Pieksämäeltä saapuu raiteelle kaksi"

Nytpä tahdon olla ma pienen mökin laittaja

Asemalta otimme vossikan jolla ajoimme torin laitaan, linja-autoasemalle. Vieläkin kuulen korvisssani hevosen kavioiden kopseen Pielisjoen ylittävillä puusilloilla ja torin reunaman mukulakivillä. Ihmetystä herättivät myös siltojen alitse virtaavat kosket, sellaisia en ollut nähnyt aikaisemmin. Torilta oli Utraan seitsemän kilometriä "ylävirtaan".

Kun laskeuduimme laukkuinemme linja-autosta Oma-Avun pysäkillä, suorastaan jähmetyimme hämmästelemään mahtavaa Utran koskea ja sen jylhää pauhinaa. Tosin siihen tottui pian, vaikka vieraat aina ihmettelivät kuinka voimme edes nukkua sellaisessa kohinassa.

Kosken partaalla oli Utran saha joka kävi vielä tuolloin - jos en väärin muista - kahdessa vuorossa. Syksyinen päivä oli pimeä ja niinpä sahan pienistä ikkunoista loisti keltainen valo ja korviin kantautui raamisahan ja lautojen taaplauksesta aiheutuvia työn ääniä. Taisi joku kuorma-autokin jurrata pihamaalla.

Sahaa vastapäätä sijaitsi Utran iäkäs puukoulu. Oli välitunti ja kymmenten lasten riemukkaat äänet kimpoilivat koulun, keittolarakennuksen ja liiterin seinustoilta.

Kaupan narisevia, korkeita puuportaita vaelsi useitakin huolestuneita kotirouvia ostoskassit kourassaan. Elettiin vielä korttiaikaa ja kiihkeä keskustelu sivusi sitä mitä kaupassa olisi tänään tarjolla. Tekivät varmaan kauppaan asiaa juuri linja-auton tuloaikaan. Nytkin siis näkivät kuinka kolmilapsinen perhe lähti kimpsuineen ja kampsuineen vaeltamaan Utran kirkolle päin.

Siinä kirkkoa vastapäätä oli Uittoyhdistyksen konepaja, jossa korjattiin ja kunnostettiin yhtiön proomuja ja hinaajia talvikaudella. Parhaillaankin pajasta kuului pajavasaran kalketta ja pajan takana virtaavasta joesta puulauttoja vetävien hinaajien puksutusta. Myöhemmin tulin huomaamaan, että juuri nämä hinaajien äänet ja niiden pillien äänekkäät töräytykset kanavaa lähestyttäessä häiritsevät yöuntamme kesäisinä aikoina.

Seinät kun saan valmihiksi, toisen pään teen kamariksi

Kirkon kulmalta erkani hiekkatie kohti hautausmaata ja suunnilleen kirkon ja hautausmaan välisen tien puolivälissä oli uusi, vielä hieman keskeneräinen kotimme. Kun lopulta saavuimme omalle pihamaallemme sieltä kuului vasaranpauketta ja käsikäyttöisen puukkosahan sirinää. Isän veli siellä viimeisteli omaa puoliskoaan yhteisestä rintamamiestalon piirustuksilla rakennetusta paritalosta. Eikä tämä meidän rakennustyömaamme ollut seudun ainoa. "Kutsetin" pelloista oli lohkaistu tontteja monelle muullekin siirtolaiselle, ja niinpä rakentamisen ääniä kuului joka puolelta pyhänä ja arkena.

Pyhäaamuna saattoi herätä kirkonkellojen kuminaan, olihan Utran kirkolle vain parisataa metriä ja kirkon torni näkyikin yläkertamme ikkunaan. Mari-mummo, joka asui yläkerrassamme, oli ahkera kirkossakävijä ja minä lähdin usein hänen mukaansa. Mummolla oli kädessään virsikirja ja valkoinen pitsinenäliina taiteltuna hihansuuhun. Matkalla hän neuvoi minua kuinka kirkossa käyttäydytään. Tosin saarnastuolissa messuava, mustakaapuinen pappi peloitti minua hieman, mutta urkujen säestyksellä veisatut virret olivat kauniita. Varsinkin se Suvivirsi.

Hautausmaa ei meitä peloittanut vaan kävimme siellä usein leikkimässäkin. Joskus lähdimme seuraamaan hautausmaalle valetavaa surusaattoa, siunaaminenhan tapahtui tuolloin vielä hautausmaan pienessä paarihuoneessa taikka suoraan haudan äärellä. Suruhuntujen suojasta kuului tukahdettuja nyyhkäyksiä ja väriseväällä äänellä laulettua "minä vaivainen oon mato matkamies maan".

Hyv' on olla myöskin sauna jossa kylven lauantaina

Tulimme siis Hämeestä näin runsaaseen äänimaailmaan, eipä sitä tullut tuolloin ajatelleksi. Vaikka asuimme lähellä kaupunkia, melkein kaikilla ihmisillä oli vielä kotieläimiä. Savikylältä saakka kuului sekarotuisten koiraien rähäkkää, koirathan saivat tuolloin juoksennella irrallaan. Aamuin ja iltapäivisin Utran vaaroille ilman paimenta vaeltavan kylän lehmälauman sorkat rapisivat talomme ohi johtavalla hiekkatiellä. Edellä kulkevan kellokkaan kellon kalkatuksesta äitimme tiesi, milloin narisevan, punaisen portin voi aukaista ja päästää oma, innokkana ammuva Lemmikkimme jonon jatkoksi.

Kerran lehmälauma oli säikähtänyt jotakin ja juoksi vauhkona pitkin Kirkkolinjaksi kutsuttua polkua. Meidän vauvamme nukkui vaunuissaan tuolla polulla kun äitimme oli suon laidassa mustikassa. Säikähdimme lähestyvää lehmälaumaa niin, että ryhdyimme parkumaan kuin Jukolan veljekset Hiidenkivellä. Tähän meteliin heräsi vauvakin ja parahti itkuun. Äiti tietenkin torui meitä ensin, mutta kun palasimme kotipihaan, menimme kaikki istumaan uuden saunamme lauteille vaikka ei ollut edes lauantai. Siellä viritimme laulun: "lauteilla saunan kotoisen taas illalla kylpy maittaa". Äidillä oli kyyneleet silmissä. Olimmehan viimeinkin päässeet kotiutumaan uudelle asuinseudullemme.

Siin on kaikki toivehein, josta laulun tämän tein

Mitä tuosta kaikesta on jäljellä? Pielisensuun kunta liitettiin Joensuun kaupunkiin vuonna 1954. Koski on ruopattu ja saha purettu jo aikapäiviä. Utran saariin pääsee retkeilemään kapeita puusiltoja pitkin. Kanava ei ole enää toiminnassa, sen korvaa ruopattu syväväylä. Entinen konepaja on nyt ravintolana ja sen pihamaalla toimii kesäteatteri. Kauppa paloi jo kuusikymmentäluvun alussa ja koulukin hiljeni kun uusi koulu rakennettiin kylän toiseen reunaan.

Joensuun kaupunki lunasti rintamamiestontit virkistysalueiksi, mutta möi ne myöhemmin yksityisille. Nyt entisillä kahden hehtaarin tonteilla on taloja vieri vieressä. Kirkkolinja on kadonnut, se on muuttunut kaduksi jonka varrella on rivi vaaleaksi maalattuja taloja. Kirkon ympäristö on muodostunut taajamaksi jonka ainoa "luontoääni" päiväsaikaan lienee vilkkaan autoliikenteen aiheuttama.

Utran historiasta muistuttavat kirkkoa vastapäätä seisova Aurinkokello -muistomerkki sekä Pielisjoen partaalla sijaitseva Sahan muistomerkki. Aurinkokello on samalla paikalla jossa kuuluisat Väisälän tiedemiesveljekset ovat asuneet. Historiallinen on myös Utran työväentalo, se on rakennettu 1905. Entisaikaan työväentalon seutua sanottiin Savikyläksi, nyt sekin kaupunginosa tunnetaan paremmin Utrana. Muistan minäkin joskus lapsena rissautuneeni polkupyällä katsomaan työväentalolta lähtenyttä Vappukulkuetta. Marssilaulut raikuivat jäisellä tiellä rahisevien askelten tahdissa.

Utran puukoulu on Pohjois-Karjalan vanhin vielä käytössä oleva julkinen rakennus. Se on Utran asukasyhdistyksen ja muiden järjestöjen käytössä.

Pystyhirsikirkko seisoo paikallaan, se on jopa valaistu ulkopuolelta pimeän aikana. Utran laajennettu hautasmaakin on vielä käytössä. Siellä lepäävät nyt isä ja äiti rinnakkain. Mari-mummon hauta on siinä vieressä. Kulmala nimistä tonttiamme kahdelta puolelta ympäröineet Enso-Gutzeitin salskeat mäntymetsät ovat myös poissa, mutta metsähautausmaan puiden latvoissa humisee vielä Utran menneisyydestä ja kadonneesta lapsuudesta kertova tuuli.

Teksti: Tellervo
Väliotsikot P. J. Hannikaisen lastenlaulusta Mökin laittaja

RP, Joensuu



15.10.2015

Äänimaisemaa musiikkikonferenssissa

Hankkeemme Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat osallistui syyskuun lopulla kansainväliseen Minimalism Unbounded -konferenssiin ääni-installaatiolla ja kuuntelukävelyllä.

Minimalism Unbounded järjestettiin 23. - 27. syyskuuta Turun yliopistolla sekä Helsingissä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tiloissa Musiikkitalolla. Konferenssi keskittyi minimalistisen musiikin tutkimukseen: muun muassa tutkimuksen tarkoitukseen ja rajoihin, sen haasteisiin ja kulttuurisiin merkityksiin.

Teimme konferenssin Turussa järjestettävien tapahtumapäivien oheen ääni-installaation tai "ääniposterin", jonka kautta pyrimme sekä elävöittämään konferenssitilaa että tuomaan esiin hankkeemme äänitysreissujen ja keruukilpailun satoa viime kuukausilta. Posterin laativat yhdessä Meri Kytö, Ari Koivumäki, Kaisa Ruohonen, Pyry Survo, Tatu Naukkarinen ja Mikko Kananen.

Helsingin soiva kukkaruukku (sisällä mp3-soitin ja pieni kaiutin).

Ääniposteri koostui käytännöstä kahdesta seinällä roikkuvasta Panphonicsin Sound Shower kaiuttimesta, binauraalista äänimaisemaa tarjoavasta kukkaruukusta kuulokkeineen, äänimaisemahankkeen infolehtisistä ja julisteesta sekä kolmesta äänimaisemakukkaruukusta, joista kantautui Turun, Helsingin ja Lahden äänimaisemaa ympäröivään tilaan. Konferenssin osallistujilla oli mahdollisuus nauttia äänimaisemista sekä kulkiessaan käytävillä että vaihtoehtoisesti laittamalla kuulokkeet päähän tai painamalla korvansa lähemmin kohti äänimaisemaruukkuja ja seinällä roikkuvia kaiutintauluja. Kaiuttimista tulvivat äänimaisemat pitivät sisällään muun muassa peltisten syöksytorvien eli "rännien" rytmistä sointia sateella, skeittilaudalla laskemista katukivetyksellä ja arkista tunnelmaa Prisman pitkillä käytävillä sekä näitä kommentoivia haastattelukatkelmia.

Posteri herätti mukavasti huomiota konferenssivieraiden kesken, ja palaute äänimaisemapisteistämme oli yksinomaan positiivista. Jatkamme hyväksi huomatun posterin käyttöä varmasti myös tulevaisuuden kulttuuritapahtumissa, ja laajennamme sen äänisisältöjä uuden materiaalin syntymisen vanavedessä.



Konferenssin kolmantena päivänä tapahtumaan osallistujien oli mahdollista osallistua ohjatulle kuuntelukävelylle Helsingin keskustassa. Meri Kydön vetämä vajaan tunnin kävely kiersi Mannerheimintieltä baanalle, Narinkkatorin läpi "Hiljaisuuden kappeliin", asematunnelissa mutkitellen Ateneumin kahvilan läpi lopulta päätyen Sanoma-talon kansalaistorille, jossa kaikki yli kaksikymmentä kävelylle osallistunutta keskustelivat kuulemastaan. Keskutelussa huomioitiin kaupunkitilassa kuuluvan musiikin huomiotaherättävyys, kävelytempon vaikutus ohitettuihin äänilähteisiin, ajatuksiin vajoaminen kuutelun syventyessä ja ympäristön äänien esteettiset ominaisuudet.

P.S. Tämän viikon sunnuntaina, 18. lokakuuta on taas aika kuunnella Äänien iltaa Yle Radio Suomessa kello 17.15 alkaen.

Teemana tällä kertaa muuttuva suomalainen äänimaisema. Studiossa professorit Helmi Järviluoma-Mäkelä ja Heikki Uimonen sekä tohtori Meri Kytö. Ohjelman juontaa Jukka Mikkola. Ohjelma on kuunneltavissa myös Yle Areenassa, sunnuntaina klo 20.10 alkaen.


13.10.2015

Tunnelmia keruukilpailun palkintotilaisuudesta

Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -keruukilpailun palkintotilaisuus pidettiin Helsingissä, Observatorion Tiedekahvilassa perjantaina 18. syyskuuta. Samalla julkistettiin Tampereen ammattikorkeakoulun kustantama ja Meri Kydön, Heikki Uimosen sekä Olli-Taavetti Kankkusen suomentama ja toimittama teos Kuuntelukasvatus: 100 kuuntelu- ja ääniharjoitusta.

Pienimuotoiseen tilaisuuteen pääsi Helsingin Rautatientorin yleismielenilmauksesta ja julkisen liikenteen työnseisauksesta huolimatta parikymmentä hankkeesta ja äänimaisematutkimuksesta kiinnostunutta kuulijaa.

Tilaisuuden äänimaisemalliseksi elementiksi olimme tuoneet kahvilaan äänimaisemakukkaruukkuja, jotka soittivat kangaskansiensa alta kevään ja kesän aikana tallentamaamme äänimaisemaa Helsingistä, Turusta, Lahdesta ja Kouvolasta. Äänimaisemaruukut toimivat siis koristeina tavallisten kukka-asetelmien tapaan - joskin meidän ruukuissamme visuaalisen ilon korvasi ääniympäristöjen tasainen virta.

Soivat kaupunkikukkaruukut: Turku, Kouvola, Lahti ja Helsinki.

Tilaisuudessa hankkeen johtaja professori Heikki Uimonen ja tutkija Meri Kytö esittelivät äänimaisemakilpailun voittajat sekä kunniamaininnan saaneet tekstit raadin muotoilemien perusteluiden kera. (Palkittujen lista luettavissa tästä.) Keruukilpailun ensimmäiselle sijalle valittu Iiro Liukkonen piti tilaisuudessa puheen. Tämän jälkeen nostimme maljan sekä hänen että muiden voittajien kunniaksi! Ensimmäisen, toisen ja jaetun kolmannen sijan palkintoina oli 250 euroa. Kunniamaininnan saanneita muistettiin kirja- ja äänitepalkinnoin.

Kilpailun voittaja Iiro Liukkonen puhetta pitämässä.

Voittajateksteistä keskusteltaessa esiin nousi juuri yhteiskunnan ääniympäristöjen muutos – mitkä äänet ovat muuttuneet tai peräti kadonneet vuosikymmenten kuluessa ja mitkä äänet puolestaan pysyneet muuttumattomina. Maailman muuttuminen kuuluu ääniympäristöissämme, ja sen vuoksi äänimaisemien ja -muistojen tallentaminen tutkimusta ja tulevia vuosikymmeniä varten on erityisen tärkeää.


Kuuntelukasvatus: 100 kuuntelu- ja ääniharjoitusta teosta ja sen kustannusprosessia esitteli Tamkin Tiina Kenttälä-Koivumäki, jonka jälkeen teoksen suomentamiseen ja toimittamiseen osallistunut Olli-Taavetti Kankkunen veti tilaisuudessa äänileikin, jossa leikkijöiden tuli silmät suljettuna seurata tilassa kulkevan äänen kulkureittiä käsiään liikuttelemalla. Leikkijät onnistuivat tässä tehtävässä kohtalaisen hyvin, joskin kokeneemmille äänileikkijöille tehtävä oli helpompi kuin kuunteluleikkeihin vähemmän tutustuneille.

Teos on kokoelma monipuolisia ja kekseliäitä kuunteluun ja äänentuottamiseen liittyviä harjoituksia. Se on tarkoitettu kaikille äänen parissa työskenteleville pedagogeille ja kaikille äänestä ja kuuntelemisesta kiinnostuneelle. Kirjaa voi käyttää yhtä lailla kuuntelukasvatuksen oppimateriaalina, korvienpuhdistuksen apuvälineenä tai vaikkapa seuraleikkien virikkeenä. Teosta voi ostaa Tampereen ammattikorkeakoulun kautta, hintaan 20,50 euroa.

Palkintotilaisuuden jälkeisinä viikkoina olemme saaneet kunniakirjat ja palkinnot lähetettyä keruukilpailun voittajille ja kunniamaininnan saaneille. Kiitämme vielä kaikkia keruuseen osallistuneita kiinnostuksesta äänimaisemakilpailuumme! Nyt hankkeemme jatkuu uusien haasteiden parissa, niistä kerromme myöhemmin lisää.


Kuvassa vasemmalta oikealle Olli-Taavetti Kankkunen, Meri Kytö, Tiina Kenttälä-Koivumäki ja Heikki Uimonen.