Kuvitteellinen kuuntelu on kuuntelua ilman kuunneltavissa olevaa ääniärsykettä. Monesti kirjoissa törmää äänimaisemakuvauksiin, joissa tarinan tapahtumat alkavat soimaan lukijan mielessä kaikkine kerrostumineen.
Mietimme täällä toimistolla, että voisimme kerätä sivustolle muutamia kuvauksia suomalaisen kirjallisuuden historiasta. Ennen äänentallennusteknologiaa äänimaisemaa tallentui kirjojen sivuille kirjoitettuina kuvauksina. Nämä kuvaukset tarjoavat pienen pilkahduksen kuultavaan menneisyyteen.
Ensimmäisenä silmään sattui kohta Juhani Ahon novellista "Kievarin pihalla", jossa ollaan kestikievarin pihalla kuumana kesäpäivänä:
Mutta sill'aikaa, kun hän painuu yhä sikeämpään uneen, kun pää ja kädet yhä rennommiksi heinien päälle vaipuvat ja makea vetonen suusta valuu, silloin tuolla ulkona alkavat Vahdin korvat nousta… Hän on nyt viimeinkin pirtin portaiden kupeella, kaksinkertaisessa varjossa siellä, itselleen mieluisen leposijan löytänyt, painanut päänsä käpäliensä varaan ja silmänsä raukeasti ummistanut…
Ja silloin tuolta naapurin törmästä alkaa kuulua semmoinen rätinä, että se on liian paljon, jotta sen Vahti saattaisi tyynellä mielellä suvaita tapahtuvaksi…
Sieltä ajaa kyyti semmoisella huimalla vauhdilla, kuin kyyti tavallisesti alamäessä ajaa ja viimeisellä virstalla. Pyöräin rätinä kiviseen maantiehen, se se aina muulloinkin Vahdin korviin pahasti käypi, mutta jos siihen vielä ruoskan läiskettä kuuluu ja hollimiehen huutoa, niin kauheasti hänen sydämensä siitä julmistuu. Ensin se murahtaa makuullaan, sitten se hyppää ylös—ja ylös hyppää nukkuva hollimieskin, sillä hänen korvansa juuressa rämähtää koira niin rähäjävään haukuntaan, että kuuronkin korvat saattaisivat siitä lumpeuksiin mennä.
Juhani Aho: Ensimmäiset novellit (WSOY, Porvoo, 1915)
Jos silmääsi osuu kirjoitettu äänimaiseman kuvaus, jonka voit ajatuksissasi kuulla, kirjoita siitä toki meille tai lähetä kommentti niin voimme lisätä siitä katkelman tänne sivustolle.