Uusi kirja: Sata suomalaista äänimaisemaa

SATA SUOMALAISTA ÄÄNIMAISEMAA KOOTTU JULKAISUKSI

”Sata suomalaista äänimaisemaa” on julkaistu kirjana ja CD-äänitteenä. Näihin on koottu edustava valikoima merkityksellisiä suomalaisia äänimaisemia. Kirja on saatavilla SKS:stä ja kirja on myös esillä Helsingin kirjamessuilla 26.10.-29.10. SKS:n osastolla.

Äänimaiseman keruu- ja tutkimushankkeen pääjärjestäjiä ovat olleet Suomen Akustisen Ekologian Seura r.y., Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK), Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS, useat yliopistot ja Yleisradio. Kirjan julkaisevat SKS ja TAMK.

Koottu äänimaisema-aineisto on kattava kokonaiskuulokuva suomalaisen äänimaiseman todellisuuksista. Äänimaisemakokoelma on melko ainutlaatuinen maailmassa, ja se on herättänyt huomattavaa kansainvälistä kiinnostusta. Äänimaisema-aineistoon tarjottiin peräti noin 800 kertomusta kuulijan Suomessa merkitykselliseksi kokemasta äänimaisemasta. Kaikki kertomukset arkistoitiin. Niistä 100 valittiin julkaistuun kirjaan, ja 30 äänimaisemaa äänitettiin CD-tallenteelle.

Helmi Järviluoma, Ari Koivumäki, Meri Kytö ja Heikki Uimonen (toim.) 2006. Sata suomalaista äänimaisemaa. SKS:n toimituksia 1100. SKS, Helsinki. 251 sivua ja CD-levy. ISBN 951-746-856-3



SISÄLTÖ

Esipuhe, s.6

Äänimaisemat tutkimuskohteena

Noora Vikman: Suomalaisuuden sydänääniä luonnon helmassa, s.12
Helmi Järviluoma: Turvallisuuden tunne, äänimaisema ja eletty tila lapsuudenmuistoissa, s.23
Ari Koivumäki: Äänimaisemien tallennuksen haasteita, s.41
Heikki Uimonen: Mieluisat ja meluisat – ääniympäristön veto javastenmielisyys, s.55
Maria Aaltonen: Tystnadens ljudlandskap, s.68
Saara Hellström: Äänimaisema ja esteettinen kokemus, s.82

Äänimaisemakuvaukset

Kelloon katsomatta tiedän sen olevan seitsemän - Äänimaamerkkejä ja signaaleja, s.100
Kuuntele! Vielä niillä on puinti kesken - Peltotyöstä ja toimeentulosta, s.115
Kaiku kierteli kivitaloja - Tarinoita lapsuudesta ja nuoruudesta, s.134
Puhvetin puolella kilisee - Sosiaalisia äänimaisemia, s.163
Ennen suo sulaa ennenkö kurki kuolee - Mökillä ja metsässä, s.178
Maailman aika kuluu - Kotona ja rauhassa, s.211

Liitteet

Keruutilastot, s.238
Äänimaisematallenteet, s.240
Summary, s.246
Kirjoittajat, s.250

Uusi kirja: Äänen eXtreme

Tätä on odotettu: Petri Kuljuntaustan monipuolinen tietoteos "Äänen eXtreme" on ilmestynyt.

"Äänen eXtreme" on uraauurtava esitys äänimaailman ihmeistä. Se luo katsauksen äänien tuottamisen historiaan, kokoaa yhteen viimeisintä tietoa äänitutkimuksen, äänitaiteen ja digitaalisen musiikin ulottuvuuksista sekä kartoittaa äänimaailmojen reuna-alueita tieteessä ja taiteessa. Teoksen hahmottelemassa ääniversumissa perinteiset käsitykset musiikista menettävät merkityksensä ja lukija sinkoutuu ulottuvuuksiin, joissa korvaa ei säästellä.

"Äänen eXtreme" on sukellus elektronisäveltäjä ja äänitaiteilija Petri Kuljuntaustan soivaan taiteeseen. Kirja purkaa tekstiksi sen, kuinka avaruuden äänet, vedenalainen musiikki, mediainstallaatiot, soivat ympäristöt ja feedback-äänet limittyvät Kuljuntaustan tuotannossa.

Soivassa muodossa teokset julkaistaan kirjan liitteenä olevalla audio-dvd:llä.

Petri Kuljuntausta: Äänen eXtreme sidosasu: nid., 416 s. + dvd ISBN 952-471-713-1 http://www.likekustannus.fi/kirjakeko/tiedot.php?id=3721

Kirjan sisältö

ensimmäinen osa

Johdanto Äänen eXtremeen............................................................... 9
Prologi. Ihmisen äänimaailman aamunkoitto....................................... 12
Ihmislihan ääniä............................................................................... 22
Nano- ja mikroääniä.......................................................................... 44
Makroääniä Maassa ja avaruudessa................................................... 53
Fundamentaalinen äänivärähtely......................................................... 67
Biomusiikki...................................................................................... 80
Ympäristö, arkkitehtuuri ja tila musiikin lähtökohtina...........................104
Muunnelluista soittimista tietokonesoittimiin ja bio-ohjaimiin................117
Musiikkiteoksen uusia ulottuvuuksia..................................................139
Epilogi. Äänestä, ihmisestä ja tulevaisuudesta....................................162


toinen osa

Prologi. Tutkiva komponoiminen..........................................................181
Avaruusmusiikki (1997-2005) .............................................................183
Vedenalaiset konsertit ja zoomusikologiset teokset (1997-2006)............196
Mediainstallaatiot (1994-2005).............................................................212
Telemaattiset kompositiot ja internetprojektit (1995-2005)......................259
Ars acustica-, radio- ja tekstikompositiot (1996-2005)...........................274
Vaiheensiirto- ja generatiivinen musiikki (1996-2005).............................293
Digitaalimusiikki (1998-2005)..............................................................304
Äänimaisemamusiikki (1997-2005)......................................................327
Elokuvat ja videoteokset (1992-2006)...................................................354


Viitteet..............................................................................................371
Lähteet..............................................................................................384
Hakemisto.........................................................................................403
Kuvatiedot..........................................................................................416


Dvd:n tracklist:
http://www.aureobel.com/dvd-tracklist.html
Täydennykset ja päivitykset nettiosoitteessa:
http://www.aureobel.com/extreme.html

Seminar on listening 22.5.2006, Joensuu

Maanantaina 22.5. Joensuun yliopistolla, iltapäivän seminaari "Seminar on listening" klo 15-19 Agoran salissa H30.

Puhujina musiikkikulttuurin ja äänimaiseman tutkija Steven Feld (Univ. of New Mexico, USA): Reflecting Time of Bells sekä YLE:n Radioateljeen tuottaja Harri Huhtamäki: Soundscapes - Mindscapes.

Tervetuloa!

Suomalaisia äänimaisemia radiossa joka viikko!

Seuraavat 12 viikkoa tulee keskiviikkoisin klo 09:55 - 10:00 YLE Radio 1:stä "Suomalaisia äänimaisemia", jotka on toimitettu Akustisen ekologian seuran järjestämän Sata suomalaista äänimaisemaa -keruukilpailun haastattelumateriaalista.

Ohjelmissa käydään kuuntelemassa muiden muassa Kutujoen koskea, "lehtimatoja", Kuulokojevalssi, kuulajumpparia ja viskuumasiinaa. Ohjelmat ovat toimittaneet Meri Kytö, Ari Koivumäki ja Heikki Uimonen.

Ohjelmat pikauusitaan samana päivänä klo 18.25.

3.5. Kutujoki. Suonenjokisen Niilo Rytkösen kotinurkalla virtaava joki kertoo kuulijalleen sään ja vuoden vaihtelut. Virtaava vesi liittyy myös alueen historiaan ja sen muutokseen.

10.5. Tehtaankatu. Helsinkiläinen kortteli kuulosti nuoren miehen korviin laivojen lähdöltä, ohikulkevilta tavarajunilta ja kolttosilta. Kertojana Risto Kaukiainen.

17.5. Kaiku kierteli kivitaloja. Kuusenkoskelaisen Jouko Mikkosen Royal Enfieldissä oli muhkeat äänet. Kouvolan kerrostalojen välissä sillä ei oikein uskaltanut ajella.

24.5. Lehtimato. Pirkko Periviita kertoo moottorikäyttöisistä lehtimadoista, joita esiintyy Helsingissä.

31.5. Vartan mytkettä riihestä. Syksyinen kuura-aamu ja viljan puimisen kauas kantavat äänet ovat osa Pekka Kämäräisen lapsuutta. Muistot eivät ole yksinomaan mukavia.

7.6. Joulurauha. Aino-Marja Sievänen Helsingistä kuuntelee hiljaisuudessa radion joulurauhan julistuksen. Lapsena julistus kuulosti kovin pitkältä.

14.6. Viskuumasina. Ennen erotettiin jyvät roskista ja ruumenista kammesta veivattavalla kojeella. Nyt ovat kojeet kadonneet ja riihet niiden ympäriltä. Kertojana Niilo Rytkönen Suonenjoelta.

21.6. Tuhansien tiukujen helke. Syksyinen uimamatka vaihtuu sateen kuunteluun suomussalmelaisella lammella. Kertojana kajaanilainen Sirpa Nissinen.

28.6. Kuulajumppari. Helsinkiläisen Jouni Arjavan merimaisemaa ovat kaljaasit ja niiden Kaivopuiston kallioista heijastuva hehkukuulamoottorin ääni.

5.7. Kadonnut kasettinauha. Raija Hämäläinen Pieksämäeltä löysi kauan hukassa olleen kasetin. Nauhalle oli tarttunut muutakin kuin musiikkia.

12.7. Ajometsästyksen ääniä. Hirvijahdin ääniä kuuntelee ja niistä kertoo suomussalmelainen Tarja Kettunen.

19.7. Parolannummi. Parolannummi on yksi suurimmista suomalaisista varuskunnista. Jouni Sillanmäen mukaan Parolannummen äänimaiseman voi akustiikkaa ja äänilähteitä tuntematon tulkita meluksi. Tarkkakorvaiselle sen äänet kertovat muutoksesta: hevosten hirnunta ja miekkojen kalske on vaihtunut panssarivaunujen jyrinäksi

Verkkokurssi äänimaisemista 

VERKKOMATKALLE ÄÄNIMAISEMIIN!

Mikä äänimaisema?

Jos nyt laitat silmät kiinni, mitä kuulet? Mitä asioita se kertoo ympäristöstäsi?

Äänimaisema käsitteenä painottaa niitä tekijöitä, kuinka me ymmärrämme ja tuotamme ääniympäristöämme. Usein äänimaisema muodostuu niin musiikista, hälystä kuin luonnon ja teknologian äänistäkin. Äänimaisema on tärkeä ihmisille ja heidän hyvinvoinnilleen. Se on keskeisessä asemassa ihmisten välisessä kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa.

Äänimaisemista kiinnostuminen ja niiden tutkiminen on kuitenkin paljon muutakin kuin äänen pitämistä ongelmana; meluna, joka kaipaa poistamista ja torjumista. Itse asiassa lähtökohtana on lähes päinvastainen ajatus ja kuulokulma: ääni on tärkeä ja positiivinen voimavara, jota tulee osata ymmärtää ja suunnitella kuten visuaalistakin ympäristöä. Äänimaiseman keskellä oleva kuuntelija ei ole vain passiivinen äänienergian vastaanottaja - hän sekä tulkitsee että tuottaa äänellistä ympäristöään.

Mielenkiintoista on tarkastella niitä erilaisia tapoja, joilla ihmiset käyttävät ääniä: ne kertovat paljon heistä itsestään ja heidän tavastaan suunnistaa erilaisissa fyysisissä ympäristöissä. Meillä kaikilla on myös rutiininomaisiksi muuttuneita suhteita ympäristöömme. Merkitsemme omilla tavoillamme reviiriämme äänillä ja tunnemme kontrolloivamme omaa ympäristöämme kun pystymme kontrolloimaan sen äänellisiä tapahtumia. Jos äänet ovat epätasapainossa, se herättää meissä tyytymättömyyttä.

Verkkopaketti, jolla on korvat

Tarjolla on nyt verkko-opetusta kaikille, jotka haluavat terästää tietoisuuttaan äänistä ja oppia kuuntelemaan äänimaisemia. Suomen Akustisen Ekologian Seura järjestää yhdessä Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa monimuotokoulutusta äänimaisemasta sisältäen ohjattua verkko-opetusta avoimen lähdekoodin Moodle-ohjelmistoon pohjautuen. Kurssi koostuu luettavien tekstien pohjalta palautettavista tehtävistä, keskustelusta, sekä ear cleaning -harjoituksista eli korvia putsaavista kuunteluharjoituksista. Lisäksi kurssiin liitetään opiskelijaryhmästä riippuen kontaktiopetusta, jossa harjoitutetaan kuuntelemisen taitoja sekä tutustutaan ääniympäristöiden kartoittamisen mahdollisuuksiin.

Kurssi on muotoiltu siten, että sitä voidaan painottaa opiskelevan ryhmän tarpeitten ja vaatimusten mukaan. Halukkaat voivat perehtyä esimerkiksi äänimaisematutkimuksen suuntaviivoihin, äänitaiteen historiaan, ympäristönäkökulmaa painottaviin kysymyksiin tai vaikkapa oman elinympäristönsä äänimaisemakartoitukseen.

Kurssia esitellään ITK-päivillä Hämeenlinnassa 21.-22.4.

Lisätietoja kurssista Meri Kydöltä (meri.kyto(a)tamk.fi).

Väitöstilaisuus 12.11.2005

FM Heikki Uimosen etnomusikologian alaan kuuluva väitöskirja Ääntä kohti. Ääniympäristön kuuntelu, muutos ja merkitys tarkastetaan 12.11.2005 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa B1100, Kanslerinrinne 1, Tampere. Vastaväittäjänä on dosentti Pekka Suutari Joensuun yliopistosta, kustoksena toimii professori Timo Leisiö.

Väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan ääniympäristöä akustisen kommunikaation, etnomusikologian ja viestinnän kulttuurisen tutkimuksen näkökulmasta. Monitieteistä lähestymistapaa sovelletaan kuulemisen/kuuntelun, ympäristöäänten merkitysten ja äänimaisemien historiallis-kulttuuristen muutosten tutkimukseen. Tapaustutkimuksissa tarkastellaan kylä- ja työyhteisöjen äänellistä rakentumista sekä arvioidaan musiikin uusien käyttötapojen vaikutuksia ääniympäristöön. Työ koostuu seitsemästä tieteellisestä artikkelista ja teoreettisesta johdannosta, ja se on ensimmäinen ääniantropologian/äänimaisematutkimuksen alaan kuuluva väitöskirjatason tutkimus Suomessa.

Väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1110, Tampereen yliopisto, Tampere 2005. ISBN 951-44-6441-9, ISSN 1455-1616 sekä sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 477, Tampereen yliopisto 2005. ISBN 951-44-6442-7, ISSN 1456-954X,

Luonnonrauha Hiljaisuuden päivän teemana

Hiljaisuuden päivä 8.10.2005

Valtakunnallista Hiljaisuuden päivää vietetään kuudennen kerran Hiljan päivänä 8.10. Tänä vuonna teemana on luonnonrauhan kokeminen sekä kaupungeissa ja taajamissa asuvien oikeus valita hiljainen ääniympäristö. Hiljaisuuden päivää viettävät Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Latu, Kuulonhuoltoliitto, Ekopsykologian yhdistys Metsänpeitto ja Suomen Akustisen Ekologian Seura.



Tämänvuotinen julkilausuma

Äänimaisemakeruun hedelmiä radiossa

Radiodokumentti ”Sata maisemaa – tärkeitä ääniä Kaivopuistosta Pelkosenniemelle” YLE Radio 1, Hiljan päivänä 8.10. klo 14.05 ja uusintana sunnuntaina klo 22.05

”Sata suomalaista äänimaisemaa” keräsi ihmisiltä kirjallisia kuvauksia merkittävistä ääniympäristöistä. Ehdotuksia saatiin vuoden kuluessa lähes 800 ympäri Suomea.

Ohjelmassa kuullaan hankkeen ensimmäisiä ehdotuksista tehtyjä äänityksiä. Kohteet on äänitetty yhdessä ehdotuksen kirjoittajan kanssa. Näin tekemällä on saatu ”korvintodistajan” kuulokulma tallentumaan nauhalle.

Ohjelmassa keruuseen osallistuneet yhdeksän henkilöä kertovat ehdottamastaan äänimaisemasta, sen herättämistä muistoista ja äänten merkityksistä. Toteutuksesta vastaa Meri Kytö, Ari Koivumäki sekä Noora Vikman, Helmi Järviluoma, Joonas Toivonen ja Hannu Karisto yhteistyössä Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa.

Radiodokumenttisivut: www.yleradio1.fi/dokumentit

Äänimaisemasymposium Melbournessa

Maaliskuussa 2003 Melbournessa järjestetty äänimaisemasymposium …acoustic ecology…? keräsi jälleen kerran yhteen ihmisiä eri puolilta maailmaa, erilaisista ympäristöistä puhumaan kokemuksistaan ja suhteestaan ympäristöön. Paikalla oli luonnollisesti väkeä suurimmaksi osaksi symposiumin omalta mantereelta Australiasta, mutta myös Euroopasta. Symposiumin ohjelma, kirjoituksia sekä kuvia on luettavissa ja katsottavissa osoitteesta http://www.afae.org.au/.

Seminaarien, konferenssien ja symposiumien tiukka aikataulu saa usein unohtamaan välittömän ympäristön, johon niihin osallistuja on kotoaan irrottautunut. Eurooppalaiselle - Australiassa käymättömälle - Australia on usein kummallisia eläimiä, aboriginaalikulttuuria, rangaistusvankeja sekä äkkirikastumisen toivoa ja huumaa. Australialaisessa symposiumissa käyneelle eurooppalaiselle kuva Australiasta saattaakin yhä perustua samoille stereotypioille kuin sinne mennessäkin.

Jotta symposiumvieraat eivät olisi kokonaan eristyneet ympäristöstään, ohjelmaan kuului myös Hildegard Westerkampin vetämät soundwalkit, joiden aikana saimme tekosyyn kulkea läpi lähialueiden kollektiivisessa hiljaisuudessa. Ne katkaisivat rauhoittavasti sosiaalisuuden ja hektisen osallistumisen. Kävelyt inspiroikin palaamaan läheiseen puistoon kuuntelemaan suurten suurissa puissa roikkuvien hedelmälepakoiden kirkunaa - ainoa asia, joka muistutti siitä, että olimme subtrooppisessa Melbournessa ja Australiassa. Kengurut eivät tulleet koputtelemaan seminaarisalin ikkunoihin, vaikka lehdissä lupailtiinkin, että kuivuus oli ajanut niitä lähemmäs ihmisasutusta.

Ehkä juuri samasta syystä piristävintä antia symposiumin ohjelmassa olivat kaksi esitelmää, jotka toivat ’todellisen’ Australian sisälle pimeään punapenkkiseen seminaarisaliin. Voi kysyä, mitä kertoo meistä ihmisistä ja suhteestamme itseemme, että tämä ’todellinen’ Australia kuvattiin aboriginaalien ja eläinten Australiaksi. Antropologi Nick Evansin esitelmä The Knowing Eear teki analyysin erään aboriginaaliheimon tavasta käyttää kieltä kuulemis- ja näkemistapojen kuvaamisessa. Biologi Peggy Rismiller puolestaan kertoi tutkimuskysymyksestään sekä joistakin vastauksista ihmettelyynsä, minkälainen on Kangaroo Islandilla Etelä-Australiassa elävien korvattomien echidnas-nimisten eläinten tapa kommunikoida keskenään.

Kuten jo vuonna 1998 Tukholmassa Hör up –konferenssissa akustisekologisen suuren sateenvarjon allemahtui monenlaisia näkö- ja kuulokulmia. Symposiumin ohjelmaa ei oltu jaettu erillisiin samanaikaisiin sessioihin, joten yleisö säästyi valinnanvaikeuksilta. Tarjolla oli tiivis paketti tieteen, taiteen ja erilaisten sovellusten aloilta. Ylisummaan esitysten sisällöistä paistoi viehtymys pohtia teknologian käyttöä julkisten tilojen äänisuunnittelussa ja teknologian tuottaman äänen tunkeutumista yksityisen alueeksi pidettävään tilaan. Moni esitelmä olikin tässä mielessä varsin käytännöllinen ja esitteli yleisemmin teknologian hyväksikäyttämistä ja soveltamista välineenä äänisuunnittelussa. Teknologia osoittautui siis aiheeksi, jonka kanssa olemme edelleen hämmennyksissä ja koemme tärkeäksi tutkia tai tehdä tilejämme selviksi siihen. Tässä yhteydessä lienee terveellistä esittää aina ajankohtainen kysymys: Muuttuuko maailma tutkimuskohteensa näköiseksi? Sabine Breitsameter esitti oman visionsa äänen käytöstä digitaalisesta maailmassa, johon luultavasti voi tutustua tulevaisuudessa kirjallisessa muodossa. Aiheesta pidettiin symposiumissa myös paneelikeskustelu.

Symposiumin aikana muistan sulkeneeni korvani tuolloin kiivaina käyneiltä Irakin sotauutisilta välttyäkseni huolelta pääsenkö sen vuoksi palaamaan takaisin kotiin vai en. Mutta analogia tunki ajatuksiin yläilmoissa kahdentoista tunnin pituisella yhtämittaisella lennolla: sodan uhreille irakilaiset samalla tavalla huolimatta sotauutisia ulkomaailmalle välittävästä digitaaliteknologiasta?

Kaikenlaisesta sähköisen ja kirjallisen materiaalin välityksellä tapahtuvan ajatuksenvaihdon helppoudesta huolimatta riemastuttavinta oli ehkä kokea, kuinka samat tai ainakin samankaltaiset ajatukset ’keksitään uudelleen’ eri puolilla maailmaa. Ainakin niitä inspiroidutaan käärimään uudennäköisiin paketteihin. Ehkäpä juuri siksi akustisella ekologialla on merkitystä. Tapahtuipa sekin ihme, että äänimaailmasta intoudutaan vielä äänimaisemoitsijoiden täysin toistensa tekemisistä tietämättä. Puhuin mm. moskovalaisen Mikhail Polichtchoukin kanssa, joka oli ottanut tehtäväkseen kuunnella ja taltioida venäläisiä äänimaisemia sekä äänittänyt Moskovan metron ääniä. Kokenutta polvea edustanut R. Murray Schafer taas esitti näkemyksensä alan historiasta otsikolla The origins of Acoustic Ecology. Saimme myös nähdä ja kuulla paikallisen koululuokan Schaferin vetämässä työpajassa valmistaman äänimaisemaesityksen.

Koska äänimaisemakokoontumisissa liikutaan usein tieteilevien taiteilijoiden ja taiteilevien tieteilijöiden alueella, seminaarin yhteyteen oli istutettu myös näyttelyitä ja äänimaisemasävellyksiä. Mm. mediataiteilija Cameron Robbinsin ja kuvataiteilija John Turpien The Sea Wailing -niminen ääni-installaatio kertoi niistä Australian virallisessa historiassa muistelemattomista hetkistä ja paikoista, jotka eivät ole varsinaisia ylpeilyn aiheita. Vaikka itse en teosta ehtinytkään kokemaan, huonetoveri Gabrielen esielämys ja tarina siitä oli vaikuttunut ja vaikuttava. Paikallisessa museossa oli esillä seitsemän minuutin pituinen filmi Ellistoniin, Etelä-Australian rannikolle toteutetusta ääni-installaatiosta. Työ oli syntynyt reaktiona tapahtumiin vuonna 1840, jolloin tuolla paikalla aboriginaaleja työnnettiin joukoittain meren aaltoihin. Kallioihin asetettujen putkien läpi johdettu ilma toi kuultavaksi ’meren hengityksen’.

Paikan päällä oltuaan oli kiinnostavaa - yhä uudelleen - oppia tietämään, mitä alalla tapahtuu testatakseen omia kantojaan ja motiivejaan. Mikä niin yleisissä linjoissa, yksityiskohdissa kuin erilaisissa esitystekniikoissakin itseä kiinnostaa tai ärsyttää ja miksi? Tähän tarkoitukseen symposiumissa oli tarjolla paljon erilaisia kokonaisvaltaisia, filosofisempia sekä konkreettisempia metodihahmotelmia äänimaailman laadun määrittämiseksi ja tutkimiseksi. Esimerkkinä tästä mainittakoon kirjalliseen muotoonkin saatettu, viehättävällä tavalla perusasioihin palaava Lex Brownin esitys. Symposium muistutti myös siitä, että varsinaiset akustisekologiset elämykset pitänee käydä aina oivaltamassa paikan päällä. Cocktail-lounaalla saattoi vetää esiintyjää hihasta ja pyytää tarkennuksia oivalluksia synnyttäneisiin ajatuksiin. Näistä aiheista ulkopuolinen voi kuitenkin tarjota evästä korkeintaan johonkin pikaisiin ammatillisiin pöytäkeskusteluihin.

Symposiumin lopuksi järjestetyssä WFAE:n tapaamisessa mietittiin myös tulevaisuutta. Missä järjestettäisiin seuraava tapaaminen? Ehdotuksista ainakin toisen, Japanissa vuonna 2006 järjetettävän tapaamisen suhteen kannattaa pysytellä kuulolla. Tulevia symposiumin suunnittelijoita varten viestinä tuntui olevan, että koskaan ei voi varautua liikaa varaamaan tarpeeksi aikaa vapaalle ajalle, jolloin osallistujat voivat tavata toisiaan. Siitä huolimatta, että symposium oli viisipäiväinen, monessa asiassa olisi vielä riittänyt puimista tuoreeltaan. Kuten sanottu - ajatuksenvaihto jatkunee digitaalisesti. Soundscape -lehden postituksessa, lehden koostamisessa on paljon työtä. Melbournessa puhuttiinkin, olisiko kansallisilla järjestöillä varaa palkata henkilö hoitamaan noita töitä. Käytännössä suurin kiitos Melbournen symposiumin järjestelytyöstä kuulunee Nigel Fraynelle ja hänen perheelleen, jotka huolehtivat monista käytännön järjestelyistä.

Akustisen ekologian seuran hangaround -jäsenenä vein terveisiä Melbourneen mm. Suomen Sata suomalaista äänimaisemaa -projektista. Välittäjänä heittelen edelleen kysymyksiä suuntaan ja toiseen ja toivon, että pyörä pyörii edelleenkin.

Terveisiä siis Melbournesta!

Noora Vikman

Sata suomalaista äänimaisemaa

Suomen Akustisen Ekologian Seura jatkaa laajan Sata suomalaista äänimaisemaa -hankkeen toteuttamista aloittamalla yleisökilpailun 15.9.2004. Hankkeen pyrkimyksenä on lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä äänimaiseman merkityksestä ihmisen elämismaailmalle ja hyvinvoinnille sekä tuoda esiin suomalaisen äänimaiseman moninaisuus sekä urbaanissa että maaseutuympäristössä.

Tavoitteena on kerätä laaja aineisto suomalaisista äänimaisemista. Keräys suoritetaan kansalaisten avustuksella ja paikallistuntemuksella. Tavoitteena on tallentaa olemassa olevia historiallisia äänimaisemia, kerätä tietoja jo kadonneista maisemista ja taltioida suomalaista tähän hetkeen ja aikaan kuuluvaa äänimaisemaa siten kuin eri-ikäiset, eri puolella Suomea asuvat ja erityyppisiin kulttuurisiin ryhmiin kuuluvat sen kokevat ja kuulevat.

Yleisöä pyydetään toimittamaan muistelmia, huomioita, kuvauksia tai jopa äänityksiä merkittäviksi kokemistaan äänimaisemista ja -ympäristöistä. Äänimaiseman merkittävyyteen voi liittyä niin henkilökohtaisia kuin yhteisöllisiäkin aspekteja. Hankkeen myötä voidaan lisätä tietoisuutta ääniympäristöjen kulttuurisista, sosiaalisista, esteettisistä ja historiallisista merkityksistä. Lisäksi kerätään aineistoa äänimaisematutkijoiden tarpeisiin ja luodaan yhteistyöverkostoja, jotka edesauttavat tulevaisuudessa Akustisen Ekologian Seuran toimintaa ääniympäristömme hyväksi.

Seura järjesti 10.5.2004 tutkijaseminaarin Turun yliopiston tiloissa, jossa puhujina olivat musiikkiantropologi Steven Feldin lisäksi Acoustic Environments in Change –hankkeen tutkijoita seuraavin otsikoin:

• Steven Feld: From Birds to Bells: Soundscape Inquiry into Rainforest and European Acoustemologies 
• Tero Hyvärinen: The No-Future of Soundscapes 
• Noora Vikman: Rhythms of Soundscape 
• Heikki Uimonen: Soundscapes in Transition: Villages, Radios, and Other Assorted Cases. 

Seuraavana päivänä 11.5. Tampereen AMK:n Taiteen ja viestinnän yksikössä järjestettiin Sata suomalaista äänimaisemaa -hankkeen istunto, jossa Steven Feld puhui otsikolla Editing Soundscapes: Techniques and Aesthtics. Istunnon toisessa osassa yleisö jäi keskustelemaan hankkeen päämääristä ja toteutuksesta. Mukana oli seuran jäsenten lisäksi useita hankkeesta kiinnostuneita. Hankkeella on omat verkkosivut osoitteessa www.100aanimaisemaa.fi.

Soundscape studies and methods book

SOUNDSCAPE STUDIES AND METHODS
edited by Helmi Järviluoma & Gregg Wagstaff
Finnish Society for Ethnomusicology Publ. 9 University of Turku Department of Art, Literature and Music, Series A 51 Helsinki 2002.

This collection of essays, edited by Helmi Järviluoma and Gregg Wagstaff, will be essential to anyone interested in the sonic environment. A growing ecological awareness in the later half of the 20th century has given rise to a widening concern for the state of our soundscapes. The last few years have witnessed promising developments in soundscape studies, and this book is the first collection to focus upon soundscape research methods.

The contributers to this volume form an international and multidisciplinary team of researchers, from Architecture, Ethnomusicology, Sonic Art, (Time) Geography, Biology, Sociology and Urban planning. "These studies of the acoustic order provide models of a rich cultural phenomenology which promises to renovate the stale hermeneutics of much recent cultural theory." – Bruce Johnson, Associate Professor, University of New South Wales


Contents

• Helmi Järviluoma and Gregg Wagstaff: Soundscape Studies and Methods - An Introduction 
• Albert Mayr: Soundscape Studies, Experimental Music, and Time Geography
• Keiko Torigoe: A City Traced by Soundscape 
• Björn Hellström: The Sonic Identity of European Cities. A presentation of the work conducted by the Swiss-French researcher Pascal Amphoux
• Nicolas Tixier: Street Listening: A Characterisation of the Sound Environment: The "qualified listening in motion" method 
• Per Hedfors and Per G. Berg: Site Interpretation by Skilled Listeners. Methods for Communicating Soundscapes in Landscape Architecture and Planning 
• Gregg Wagstaff: Towards a Social Ecological Soundscape 
• Justin Winkler: Rhytmicity 
• Noora Vikman: Looking for a 'Right Method' - Approaching Beyond 
• Heikki Uimonen: You don't hear anything 'round here! Cognitive Maps and Auditory Perception
• Detlev Ipsen: The Urban Nightingale - or some theoretical considerations about sound and noise 

Editors

Helmi Järviluoma is Docent and Lecturer of Musicology at University of Turku, Department of Art, Literature and Music, Finland.

Gregg Wagstaff is a freelance sound designer and soundscape researcher, currently heading the Touring Exhibition of Sound Environments, a community based and ecologically oriented arts project.

Purchase orders

Orders by request to the secretary of the Finnish Society for Ethnomusicology: info(at)etnomusikologia.fi.
Price: 23 euros (plus shipping costs).