30.6.2015

Yleinen tenttipäivä

Mieleeni on piirtynyt kuukausittain toistunut äänimaisema yliopisto-opintojeni ajalta eli vuosilta 1999-2005. Yleensä kerran kuukaudessa Joensuun yliopistossa oli yleinen tenttipäivä, jolloin useiden tiedekuntien opiskelijat kokoontuivat kello 13 Carelia-saliin, joka on Joensuun kampuksella oleva suuri auditorio. Salin ovella opettajat jakoivat aakkosjärjestyksessä tenttikuoria, jotka olivat hieman A4-kokoa suurempia, jämäkkää paperia olevia ruskeita kuoria. Kuoret oli toimitettu opettajalle pari viikkoa aiemmin ja tentaattori oli tällaiseen kuoreen laittanut kysymyspaperin. Kuori oli liimattu kiinni samaan tapaan kuin nuoltavat kirjekuoret.

Kun kuoret oli jaettu salin ovella ja sadat opiskelijat olivat asettuneet istumaan Carelia-saliin, odotettiin lupaa avata kuoret. Tässä vaiheessa salissa oli melko hiljaista. Kirjoitusvälineiden asettelun ääniä, putoavan kynän ääni, istumaan asettautumisen ääniä ja pientä juttelua. Silloin tällöin kuului kova pamaus, kun joltakin lipsahti edessäistuvan selkänojasta esiin nostettava pöydän kansi takaisin paikalleen. Pääosin oli hiljaista ja ilmapiiri oli jännittynyt.

Kun kello oli pykälässä ja kaikki valmista, tentin valvoja kajautti salin edestä "voitte avata kuoret". Tällöin sadat opiskelijat alkoivat yhtäaikaa avaamaan tenttikuoriaan. Yksittäisen kuorten äänistä syntyi tasainen paperin repimisen ääni, joka kesti kymmenkunta sekuntia. Itse en malttanut avata omaa kuortani, koska jäin kuuntelemaan tuota intensiivistä kahinaa.

Vielä hetki sitten vallinnut jännittynyt, melko hiljainen ilmapiiri vaihtui paperimyrskyn kautta keskittyneeksi täydeksi hiljaisuudeksi. Pian alkoi kuulua lyijykynien suhina, kun opiskelijat alkoivat kirjoittaa vastauksiaan. Tässä vaiheessa itse avasin kuoreni, kun olin saanut nautittua tuo valtavan kahinan.

Tenttipäivään oli usein valmistauduttu viikkoja, joten tilaisuus oli jännittävä. Se varmasti terävöitti kaikkia aisteja. Tuo satojen tenttikuorten repimisen hetki on minulle yksi niitä mieleenpainuneita tilanteita, joissa tunsin todella olevani opiskelija ja osa suurta opiskelijoiden yhteisöä.

Olen kuullut, että tenttikuoria ei enää Joensuussa (nykyisessä Itä-Suomen yliopistossa) käytetä. Siispä tämä äänimaisema lienee kadonnutta maailmaa.

HH, Ylämylly

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti