Lastenkulttuurikeskus Rulla järjesti lauantaina 23.5.
lapsille Spark -festivaalin, jossa sekä kouluikäisille että pienemmille
lapsille järjestettiin monen moista tapahtumaa Laikunlavalla sekä Tampereen
Vanhan kirjastotalon edustalla ja saleissa. Festivaalin tämän vuoden teema oli
ääni, ja Suomen akustisen ekologian seuran taholta tapahtumassa pidettiin
kuuntelupajaa Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeen projektituottaja
Kaisa Ruohosen sekä äänimaisemaprojekteissa aikaisemmin mukana olleen Outi
Kautosen ohjaamana.
Suomen akustisen ekologian seuran kuuntelupaja pistettiin pystyyn
kirjastotalon Mäkelän kabinettiin. Pajan teemana oli siis festivaalin
mukaisesti ääni, ja tarkemmin tietysti ympäristön äänet ja äänimaisemat.
Kuuntelupajan pääteemana oli äänien aarteenmetsästys. Aarteenmetsästyksen
tarkoituksena oli herkistyä kuuntelemaan ja pohtimaan oman, arkipäiväisen
ympäristön ääniä. Etsinnän aarteet olivat siis nimenomaan lasten omia
äänihavaintoja, eivät suinkaan varsinaisia, konkreettisia aarteita (tähän
seikkaan muutamat lapset olisivat ehkä halunneet muutosta). Käytännössä lapset
kävivät vanhempiensa kanssa etsimässä ääniä festivaalialueelta tai muuten
Vanhan kirjastotalon ympäristöstä, tai sitten he vain jäivät kabinettiin
pohdiskelemaan niitä ääniä, joita olivat samana päivänä jo ehtineet kuulla.
Ääniä etsittiin pääasiassa kolmeen eri kategoriaan: kauniit äänet, rumat äänet
sekä kummalliset äänet. Kauniit äänet tuntuivat olevan lapsille helpoimpia
löytää ja muistella, kun taas esimerkiksi kummallisia ääniä jouduttiin usein
miettimään vanhempien avustuksella hieman pidempään.
Äänimaisemista syntyi myös keskustelua lasten, heidän
vanhempiensa ja kuuntelupajan ohjaajien kesken: Ihan äskettäinkin kuultuja
ääniä oli vaikea muistaa, ja lasten mielestä esimerkiksi kauniiden, rumien tai
kummallisten esineiden tai kuvien löytäminen ja pohtiminen olisi ollut äänten
miettimistä helpompaa. Pienen ponnistelun jälkeen erilaisia äänimuistoja
kuitenkin aina löydettiin, ja lapset innostuivat onnistuessaan etsinnässä sekä
lähiympäristön että muistin kätköjen kohdalla. Kauniit, rumat ja kummalliset
äänet keksittyään lapset kirjoittivat ne värikkäille lapuille ja länttäsivät
sinitarralla oikean kategorian alle seinällä olevaan tauluun.
Taulu täyttyi päivän myötä tiiviiksi äänien kartastoksi,
jossa jotkut äänet lukivat kirjoitettuna, toiset taas kuviksi piirrettyinä.
Kauniiden äänten joukkoon kuuluivat muun muassa jään narina, myrskyn ääni,
tuulikello, moottorisaha ja ”titityy”, rumiin ääniin hyttysen ininä, itku,
poran ääni ja ilmapallon natina ja kummallisiin ääniin esimerkiksi radioaalto,
yöllinen huuto, intialainen musiikki sekä ”tööt”.
Äänien etsinnän lisäksi kuuntelupajassa kuunneltiin
cd-soittimesta tulevia äänimaisemia. Lapset vanhempineen yrittivät arvuutella,
minkä tapahtuman tai vaikkapa eläimen ääntä soittimesta milloinkin kuuluu: muun
muassa poron ääntely oli vaikea paikantaa oikeaan elukkaan (muun muassa
leijonaa ja tiikeriä ehdotettiin).
Jotkut lapset ja vanhemmat uskaltautuivat myös kuuntelemaan
henkarin ja langan avulla kuten kalat: Leikissä lanka kiedotaan metallisen
henkarin koukkuun ja siitä molempien etusormien ympärille, jonka jälkeen
etusormet asetetaan korviin ja heilautellaan henkaria vasten esimerkiksi pöydän
kulmaa. Tavallisesti himmeä henkarin kilistely kuulostaa langan ja sormien läpi
kovalta kolinalta tai voimakkailta kirkonkelloilta, kun ääni kulkee ilman sijasta
kiinteän materiaalin kautta.
Yritimme myös rohkaista lapsia miettimään sitä, miltä
erilaiset muodot heidän mielestään kuulostivat: esimerkiksi minkälainen ääni
kuuluisi ympyrästä tai kolmiosta, jos niistä jokin ääni tulisi ulos. Lapset
tätä tehtävää hieman ujostelivat, eivätkä jaksaneet miettiä muotojen ääniä
kovinkaan pitkään. Muutamat lapset kuitenkin uskaltautuivat pohtimaan tehtävää,
ja päätyivät muotojen ääniin tietynmuotoisten esineiden kautta: esimerkiksi
ympyrä kuulostaa – ei ehkä yllättäen – pallon pomputukselta ja pienien
pisteiden muodostama alue esimerkiksi hiekan rapsutukselta kenkien alla.
Meitä tapahtuman ohjaajia ilahduttivat lasten suorasukaiset
vastaukset esimerkiksi rumista äänistä (”veljen jatkuva valitus” tai ”kun äiti
laulaa”), kekseliäät äänimaisemapiirrustukset, ujostelevat pikkulapset,
luovuuden puuskassa piirtäminen vahingossa kabinetin lattiaan sekä ikkunasta
näkyneet, eri eläimiksi pukeutuneet koululaiset, jotka hauskuttivat tapahtuman
lapsivieraita ja toisiaan.
