29.5.2015

Ympäristön äänten pohdintaa lasten ja nuorten kulttuurifestivaaleilla



Lastenkulttuurikeskus Rulla järjesti lauantaina 23.5. lapsille Spark -festivaalin, jossa sekä kouluikäisille että pienemmille lapsille järjestettiin monen moista tapahtumaa Laikunlavalla sekä Tampereen Vanhan kirjastotalon edustalla ja saleissa. Festivaalin tämän vuoden teema oli ääni, ja Suomen akustisen ekologian seuran taholta tapahtumassa pidettiin kuuntelupajaa Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeen projektituottaja Kaisa Ruohosen sekä äänimaisemaprojekteissa aikaisemmin mukana olleen Outi Kautosen ohjaamana.


Suomen akustisen ekologian seuran kuuntelupaja pistettiin pystyyn kirjastotalon Mäkelän kabinettiin. Pajan teemana oli siis festivaalin mukaisesti ääni, ja tarkemmin tietysti ympäristön äänet ja äänimaisemat.
Kuuntelupajan pääteemana oli äänien aarteenmetsästys. Aarteenmetsästyksen tarkoituksena oli herkistyä kuuntelemaan ja pohtimaan oman, arkipäiväisen ympäristön ääniä. Etsinnän aarteet olivat siis nimenomaan lasten omia äänihavaintoja, eivät suinkaan varsinaisia, konkreettisia aarteita (tähän seikkaan muutamat lapset olisivat ehkä halunneet muutosta). Käytännössä lapset kävivät vanhempiensa kanssa etsimässä ääniä festivaalialueelta tai muuten Vanhan kirjastotalon ympäristöstä, tai sitten he vain jäivät kabinettiin pohdiskelemaan niitä ääniä, joita olivat samana päivänä jo ehtineet kuulla. Ääniä etsittiin pääasiassa kolmeen eri kategoriaan: kauniit äänet, rumat äänet sekä kummalliset äänet. Kauniit äänet tuntuivat olevan lapsille helpoimpia löytää ja muistella, kun taas esimerkiksi kummallisia ääniä jouduttiin usein miettimään vanhempien avustuksella hieman pidempään. 



Äänimaisemista syntyi myös keskustelua lasten, heidän vanhempiensa ja kuuntelupajan ohjaajien kesken: Ihan äskettäinkin kuultuja ääniä oli vaikea muistaa, ja lasten mielestä esimerkiksi kauniiden, rumien tai kummallisten esineiden tai kuvien löytäminen ja pohtiminen olisi ollut äänten miettimistä helpompaa. Pienen ponnistelun jälkeen erilaisia äänimuistoja kuitenkin aina löydettiin, ja lapset innostuivat onnistuessaan etsinnässä sekä lähiympäristön että muistin kätköjen kohdalla. Kauniit, rumat ja kummalliset äänet keksittyään lapset kirjoittivat ne värikkäille lapuille ja länttäsivät sinitarralla oikean kategorian alle seinällä olevaan tauluun. 

Taulu täyttyi päivän myötä tiiviiksi äänien kartastoksi, jossa jotkut äänet lukivat kirjoitettuna, toiset taas kuviksi piirrettyinä. Kauniiden äänten joukkoon kuuluivat muun muassa jään narina, myrskyn ääni, tuulikello, moottorisaha ja ”titityy”, rumiin ääniin hyttysen ininä, itku, poran ääni ja ilmapallon natina ja kummallisiin ääniin esimerkiksi radioaalto, yöllinen huuto, intialainen musiikki sekä ”tööt”.



Äänien etsinnän lisäksi kuuntelupajassa kuunneltiin cd-soittimesta tulevia äänimaisemia. Lapset vanhempineen yrittivät arvuutella, minkä tapahtuman tai vaikkapa eläimen ääntä soittimesta milloinkin kuuluu: muun muassa poron ääntely oli vaikea paikantaa oikeaan elukkaan (muun muassa leijonaa ja tiikeriä ehdotettiin).

Jotkut lapset ja vanhemmat uskaltautuivat myös kuuntelemaan henkarin ja langan avulla kuten kalat: Leikissä lanka kiedotaan metallisen henkarin koukkuun ja siitä molempien etusormien ympärille, jonka jälkeen etusormet asetetaan korviin ja heilautellaan henkaria vasten esimerkiksi pöydän kulmaa. Tavallisesti himmeä henkarin kilistely kuulostaa langan ja sormien läpi kovalta kolinalta tai voimakkailta kirkonkelloilta, kun ääni kulkee ilman sijasta kiinteän materiaalin kautta.

Yritimme myös rohkaista lapsia miettimään sitä, miltä erilaiset muodot heidän mielestään kuulostivat: esimerkiksi minkälainen ääni kuuluisi ympyrästä tai kolmiosta, jos niistä jokin ääni tulisi ulos. Lapset tätä tehtävää hieman ujostelivat, eivätkä jaksaneet miettiä muotojen ääniä kovinkaan pitkään. Muutamat lapset kuitenkin uskaltautuivat pohtimaan tehtävää, ja päätyivät muotojen ääniin tietynmuotoisten esineiden kautta: esimerkiksi ympyrä kuulostaa – ei ehkä yllättäen – pallon pomputukselta ja pienien pisteiden muodostama alue esimerkiksi hiekan rapsutukselta kenkien alla.

Meitä tapahtuman ohjaajia ilahduttivat lasten suorasukaiset vastaukset esimerkiksi rumista äänistä (”veljen jatkuva valitus” tai ”kun äiti laulaa”), kekseliäät äänimaisemapiirrustukset, ujostelevat pikkulapset, luovuuden puuskassa piirtäminen vahingossa kabinetin lattiaan sekä ikkunasta näkyneet, eri eläimiksi pukeutuneet koululaiset, jotka hauskuttivat tapahtuman lapsivieraita ja toisiaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti