9.5.2015

Kellokortin klonksahduksia

Olin töissä suuressa suomalaisessa matkapuhelintehtaassa. Päivä alkoi kellokortilla. Paksu pahvinen kortti työnnettiin seinällä olevaan kortinleimauslaitteeseen. Vaikka oltiin elektroniikan huipulla, korttilaitteen ääni ei ollut digitaalista piipitystä vaan kova lonksahdus, kun kortti upposi siihen. Samaa ääntä kuunneltiin pois lähtiessä. Seistiin jonossa odottamassa, kunnes kello raksahti töiden päättymisaikaan.

Aamulla oli aina kiire töihin ja piti mennä juoksujalkaa kellokortille. Klonksahdus oli helpotus, jos se tapahtui työn alkamisaikana. Töistä lähtiessä minuuttikin oli tuskastuttavan pitkä aika, kun piti odottaa kotiin pääsyä. Varsinkin pitkän vapaan alkaessa kortin uppoaminen ja klonksahdus oli riemastuttava ääni.

LV, Salo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti