22.10.2014

Kirjallisuudesta: Volter Kilpi (Antinous)

Tässä katkelmassa ollaan poikkeuksellisesti antiikin Roomassa ja kuunnellaan hiljaisuutta:
Yksinäisessä atriumissa istuu Antinous, istuu yksin ja kuuntelee hiljaisuutta. 
Edessänsä suihkuu ilmaan heleä veden säde, joka näkyy monivärisinä pisaroina ylhäällä ja sitte helähdellen putoaa takaisin marmorialtaaseen, joka häilyilee läpinäkyvänä vetenä. Ympärillä ylenevät kahden puolen hoikat valkeat pilarit, jotka keveinä kohoovat kannattamaan aukonaista kattoa. Pilarien takana hiljenee silmä katsomaan seinän heleästi yksivärisiä suunnikkaita, joita keveästi esiinastuvat pilasterit soinnukkaasti reunustavat ja joiden kirkkaalta pohjalta ruusuvyötä kantava Amor tuntuu liitävän katsojaa kohden. On hiljaista. Taampana aukenee uusien hiljaisten huoneiden pilaristoja, keveinä ylenevien pilarien juurilla näkyy siellä täällä joku valkomarmorisen kuvapatsaan solavana ja tyyneenä seisova haamu, taaimpana, jatkuvien pilarien välitse näkee taustassa vehreän puiston lehvikön, jonka keskellä korkea suihkulähde kuuluu solinoivan. 
Hiljaista. Antinous istuu silkillä päällystetyllä pitkällä marmorijakkaralla, jonka neljä jalkaa himmeästi kuvastuvat permannon marmoriin, istuu hiljaa, polvensa nostettuna polvellensa ja kuuntelee hiljaisuutta. Silmänsä häilyvät vedensuihkun kimaltavassa kaaressa, mutta pilarienkin kirkas seisonta on ylenemisen tuntona läsnä hänessä, ja seinien tyyni rytmikäs näky tuntuu sävellyttävänä hänen sielullansa. Heijailevasti on huoneen koko humiseva rauha läsnä hänessä, hän tuntee hyväiltynä valkeitten marmorikuvien solakan tyyneen seisonnan pilarien välillä, tuudittuneena rauhana on sielunsa ja sointuneena mukautuu mielensä tuntemaan koko huoneen keijuilevaa levon humajointia, hiljenneenä kuuntelee hän suihkusäteen loiskuavaa putoamista pisara pisaralta ja mielensä helähtää jokaisen putoavan veden helmen helähtäessä veden hiljaa päilyvään kalvoon.
Volter Kilpi: Antinous (Otava, Helsinki, 1903)


Kuvitteellinen kuuntelu on kuuntelua ilman kuunneltavissa olevaa ääniärsykettä. Monesti kirjoissa törmää äänimaisemakuvauksiin, joissa tarinan tapahtumat alkavat soimaan lukijan mielessä kaikkine kerrostumineen.

Jos silmääsi osuu kirjoitettu äänimaiseman kuvaus, jonka voit ajatuksissasi kuulla, kirjoita siitä toki meille tai lähetä kommentti niin voimme lisätä siitä katkelman tänne sivustolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti