Sata suomalaista äänimaisemaa

Sata suomalaista äänimaisemaa oli kolmivuotinen (2004–2006) tallennus-, suojelu- ja tutkimusprojekti, jossa kerättiin äänimaisemia Suomen maantieteellisten rajojen sisäpuolelta. Kyseessä oli aikanaan kattavin Suomessa toteutettu projekti, jossa kiinnittiin huomiota ääniympäristön laadullisiin tekijöihin ja siihen, kuinka äänimaiseman keskellä elävät ympäristönsä kokevat. Keräystyön ohella lisättiin tietoisuutta ääniympäristön merkityksestä ihmiselle ja hänen hyvinvoinnilleen sekä korostettiin ääniympäristöjen monimuotoisuutta.

Valtakunnallinen yleisökilpailu aloitettiin syksyllä 2004. Sen ohjeissa kehotettiin hankkeeseen osallistujia kirjoittamaan henkilökohtaisesti tai yhteisöllisesti merkittävistä ääniympäristöistä. Vastauksina saatiin monipuolinen, miltei kahdeksansadan kuvauksen, huomion ja muiston kokoelma äänimaisemia. Ne ulottuvat biljardipallon napakasta kolahduksesta jäätiukujen soittoon, alkukesän äänimaisemasta Eurajoen Kaunissaaressa Helsingin satamarataan, tehtaanpillin vihellyksestä Tampereen Rongankadun kiinalaisen ravintolan ääniin ja pärekaton ropinaan kesäsateella.

Kirjoittajissa on nuoria, keski-ikäisiä ja ikääntyneitä, he ovat kotoisin maalta ja kaupungista ja kuvaavat niin luonnon, ihmisten kuin teknologiankin maisemia. Esityksissä sivuttiin muiden muassa merkittäviksi miellettyjä paikkoja kokonaisine äänimaisemineen, yksittäisiä ääniä eri ympäristöissä ja myös äänimaiseman säilyttämistä. Projektin organisoinnista ja käytännön toteutuksesta on vastannut Suomen Akustisen Ekologian Seura r.y. Samantyyppinen hanke toteutettiin 1990-luvun puolivälissä Japanissa professori Keiko Torigoen johdolla. Hän on tehnyt yhteistyötä SAES:n kanssa hankkeen suunnitteluvaiheessa ja on yksi kansainvälisen konsulttiryhmämme jäsenistä. Japanin hanke herätti paljon positiivista huomiota kotimaassaan ja aktivoi kansalaisia äänimaisemien suojeluun.

Ehdotuksissa herätettiin huomiota äänen kuulemishetkeen, elämykseen, ei aina välttämättä tiettyyn paikkaan. Tunnusomaista ehdotetuille äänimaisemille oli niiden sitoutuminen aikaan ja toimintaan: kuvaukset koskivat usein muistinvaraisia äänitapahtumia. Kaikki äänet syntyvät jossakin tilassa mutta vasta kullekin paikalle ominaiset äänet yhdessä toiminnan kanssa muodostavat maiseman. Ehkä tekemisen yhteydessä itse aikaansaadut äänihavainnot tutussa ympäristössä ovat jättäneet vaikuttavampia muistijälkiä kuin tuntemattoman maiseman etäinen ihailu.

Kilpailua suunniteltaessa työryhmämme otti tieten tahtoen riskin ja halusi käyttää otsikossa määrettä ”suomalainen”. Mietimme käsitettä ja mahdollisuuksia sen purkamiseen ja rakentamiseen hankkeessa uudella tavalla. Ymmärrettävistä syistä pohdimme, olisiko käsitteestä kenties enemmän haittaa kuin hyötyä hankkeen tavoitteiden kannalta. Päädyimme siihen, että pyrimme etsimään ”suomalaiselle äänimaisemalle” uusia määreitä etenkin kahdella tavalla. Ensinnäkin muotoilimme keruujulistuksen niin, että se houkuttelisi mahdollisimman erilaisia vastaajia tarttumaan kynäänsä tai aukaisemaan tietokoneensa. Toiseksi kehittelimme keinoja muidenkin kuin Suomessa syntyneiden tai suomenkielisten aktivoimiseksi. Projektisihteeri Meri Kytö kirjoitti maahanmuuttajien tiedotuslehteen ja kävi puhumassa hankkeesta eri tahoilla, mm. Turun maahanmuuttajille. Esite käännettiin englanniksi ja ruotsiksi ja sitä levitettiin laajalti.

Parhaiten sujui suomen- ja ruotsinkielisten aktivoiminen: Maria Aaltonen otti tehtäväkseen viimemainitulle väestöryhmälle tiedottamisen ja keruun koordinoinnin. Eri-ikäisten ja eri asuinympäristöissä asuvien kirjoituksia saimme myös kiitettävästi – pelkomme vastausten yksipuolisesta kansallisromanttisuudesta osoittautui jotakuinkin turhaksi. Maahanmuuttajien vastauksia sen sijaan tuli hyvin niukasti, eikä projekti saanut aluksi vastakaikua. Aivan hankkeen loppuvaiheessa projektisihteeri sai esityksen, että maahanmuuttajat voisivat kerätä oman erillisen äänimaisema-aineistonsa omista kokemuksistaan. Kokemuksemme siis osoittavat, että vakiintuneita erilliskäytäntöjä ei ole helppo murtaa.

Aineisto on monien muiden SKS:n kanssa yhteistyössä kerättyjen materiaalikokonaisuuksien tavoin mielenkiintoinen välimuoto – se on kirjallisuutta ja perinneaineistoa. Se kansa, joka meille kirjoituksia lähetteli ulottuu emännistä varastomiehiin, koululaisista rehtoreihin ja professoreihin, tutkijatohtoreista toimittajiin, onpa mukana muutama kirjailijakin. Osa kirjoittajista on selvästi saanut runsaasti harrastajakirjoittajakoulutusta, osa taas ei – tai sitten jälkimmäiset eivät ole valinneet kaunokirjallista genreä kirjoituksiinsa.

Hankkeen raati valitsi taltioitavat äänet kilpailuun lähetetyistä ehdotuksista. Tallennustyötä tehtiin yhdessä Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän yksikön kanssa vuoden 2006 loppupuolelle saakka. Kenttä-äänitysten yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan haastateltu kunkin maiseman ehdottajaa. Kirjalliset kuvaukset päätyivät SKS:n kansanrunousarkistoon, ruotsinkieliset vastaukset Sibelius-museoon, äänitteet Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston tietokantaan ja Tampereen amk:n digitaaliseen kuva- ja äänikirjasto Diivaan. Kirjalliset ehdotukset ja äänitykset päätyvät arkistoituina tutkijoiden käyttöön. Ehdottajien haastatteluista on toimitettu myös radiodokumentteja YLE Radio 1:een (ks. myös Sata maisemaa -radiodokumentti). Äänityksiä voi kuunnella SAES:in SoundCloud-sivulta.

Tallennettavien äänimaisemien lisäksi keräyksessä hyödynnettiin arkistoituja ääniä. Useat ehdotuksista koskivat jo kadonneita äänimaisemia, jotka liittyivät iäkkäämpien kirjoittajien lapsuuteen tai nuoruuteen. Vanhat työtehtävien ja kulkuvälineiden tai yksinkertaisesti yhteiskunnan muutoksen myötä kadonneet äänet olisivat olleet mahdottomia jäljittää ilman Yleisradion keräämiä tehosteita. Toisaalta on hyvä muistaa, että äänten tallennettavuus ja uudelleen soitettavuus on vain yksi keräyksen tavoitteista. Useat sadasta suomalaisesta äänimaisemasta ovat edelleenkin siellä, mistä ne nauhoitettiin: jotkut helpommin, toiset hieman vaivalloisemmin tavoitettavissa ja kuunneltavissa. Toivottavasti osa äänistä on kuunneltavissa omilta paikoiltaan vastaisuudessakin.

Haluamme kiittää kaikkia hankkeeseen osallistuneita tahoja: Suomen Kulttuurirahastoa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa, Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän osastoa ja t&k:ta, Joensuun, Tampereen, Turun yliopistoja ja Åbo Akademita ja Yleisradiota sekä Suomen Akustisen Ekologian Seuraa. Lämpimin kiitos kuuluu kaikille kilpailuun vastanneille ja äänimaisemiensa tallennukseen osallistuneille.

[Teksti on muokattu Sata suomalaista äänimaisemaa -kirjan esipuheesta]

Helmi Järviluoma, Ari Koivumäki, Meri Kytö & Heikki Uimonen (toim.) 2006. 
Sata suomalaista äänimaisemaa. Helsinki: SKS. ISBN 951-746-856-3. 251 sivua ja CD-levy.

Kirjan julkaisutiedote ja sisältö

Vuoden esteettinen teko 2006 -palkinnon tiedote

Äänityksiä voi kuunnella SAESin ääniarkistossa: https://soundcloud.com/akueko