9.3.2015

Seinäjoen äänimaiseman tulevaisuus - Vanerinen sello vai jotain aivan muuta?



Voiko Seinäjoen äänimaisemaa suunnitella? Millä tavoin äänisuunnittelu on mahdollista ottaa osaksi Seinäjoen keskustan ja asemaseudun kehittämistä? Onko äänellinen arki muuttunut? Miten subjektiivisia äänimaisemakokemuksia ja niiden luomia merkityksiä on mahdollista tutkia ja dokumentoida?

Muun muassa tällaisia kysymyksiä pohdittiin Seinäjoen Apila-kirjaston Ääni ja kaupunki – Tulevaisuuden Seinäjoki? -seminaarissa torstaina 5. maaliskuuta. 

Seminaari koostui viidestä puheenvuorosta, kommentaattori Sulevi Riukulehdon äänimaisemaan ja kotiseutuun pureutuvasta pohdinnasta sekä Meri Kydön ohjaamasta kuuntelukävelystä Seinäjoen keskusta-alueella.



Seminaari käynnistyi Seinäjoen kaupungin kehittämisjohtajan, Erkki Välimäen, puheenvuorolla Seinäjoen kaupungin nykytilasta ja tulevaisuudesta. Välimäki toi esiin keskusta-alueen tulevaisuuden kasvusuunnitelmia ja pohti sitä, miten äänisuunnittelu voitaisiin ottaa huomioon vauhdikkaasti kasvavan kaupungin visioinnissa.

Kehittämisjohtajan tekemän pienimuotoisen työpaikkagallupin mukaan Seinäjoen äänimaiseman ongelma tuntuu olevan se, ettei ääntä ole lainkaan. Tai no, ainoastaan liikenteen äänet täyttävät keskusta-alueen ilma-alaa: Luonnon, kaupunkilaisuuden ja sosiaalisen toiminnan äänet loistavat poissaolollaan. Kaupungin asukkailla näyttäisi siis olevan halua äänimaiseman muuttamiseen.

Helpotusta liikenteen meluun saattaa olla luvassa jo parin vuoden sisällä: Rakenteilla oleva Seinäjoen ohitustie valmistuu vuonna 2017, jolloin ainakin valtatieliikenteen ja rekkojen äänet siirtyvät kauemmaksi keskustasta. Nyt onkin siis oiva ajankohta pohtia liikenteen äänten tilalle vaihtoehtoista, miellyttävämpää ja urbaanimpaa äänimaisemaa, joka koostuisi sekä hiljaisista rauhoittumisen paikoista, luonnon äänistä että sosiaalisen elämän äänten kirjosta.

Välimäen jälkeen vuorossa oli arkkitehti Ari Hynysen puheenvuoro, otsikolla Kaupunki – Soiva peli, jossa Hynynen pohti kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin vaikutusta kaupungin äänimaisemaan ja niin ikään sitä, miten Seinäjoen kaupunkisuunnittelussa ääniympäristö voitaisiin ottaa huomioon entistä paremmin.

Välimäki puhui akustisen ekologian oppien ja tutkimusten, kaupunkimorfologian sekä moniaistillisuuden hyödyntämisestä kaupunkisuunnittelussa: Äänilähteiden erilaisuuden, kaupungin muodon ja materiaalien sekä kaikkien aistien huomioon ottaminen suunnitteluvaiheessa vaikuttaa olennaisesti kaupunkialueen äänelliseen viihtyvyyteen ja asuttavuuteen.

Puheenvuoro kirvoitti vilkasta keskustelua siitä, mitkä äänet ja äänilähteet koetaan miellyttäviksi ja mitkä häiritseviksi – onko esimerkiksi Seinäjoella järjestettävä musiikkitapahtuma, joka toisaalta on meluisa mutta samalla vain hetken kestävä, häiritsevää melua vaiko kaupunkikeskustaa elävöittävä, kesään kuuluva äänilähde? Halutaanko Seinäjoen keskustaan enemmän katusoittajia? Ovatko desibelirajat tärkeitä äänen kontrolloinnissa, vai pitäisikö kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota äänen laatuun, ei pelkästään voimakkuuteen?

Professori Heikki Uimosen mukaan muutokset ääniympäristössä eivät loppujen lopuksi vaadi suuria rahallisia investointeja, vaan pienellä hiomisella voidaan saada aikaan merkittäviä parannuksia.

Arkkitehti Hynysen puheenvuoron jälkeen seminaariosallistujien joukko lähti Tampereen yliopiston  tutkijatohtori Meri Kydön opastuksella kuuntelukävelylle loskaiseen mutta jo toiveikkaan alkukeväiseen Seinäjoen keskustaan. Kuuntelukävelyn ideana on kaupunkialueen äänimaiseman ja sen pienten nyanssien huomioiminen: Tavallisessa arjessa tulee harvoin kiinnitettyä huomiota niihin kaikkein arkisimpiin lähiympäristön ääniin, vaikka ne ovat jatkuvasti läsnä päivittäisessä elämässä.

Kuuntelukävelyjoukko lampsi katusora kenkien alla narskuen pitkin Seinäjoen keskustan kävelyteitä, jokirantaa, rakennusten sisäpihoja, virastorakennusten auloja, kauppakeskuksen vaatekauppoja ja puistoalueita pitkin hiljaisuudessa, samalla kuunnellen kaikkia niitä ääniä, jotka tavallisesti kätkeytyvät arjen kiireen alle.


Kävelykierroksen jälkeen seurue palasi kirjastoon keskustelemaan siitä, miltä Seinäjoen keskusta nyt sitten tarkkaan kuunneltuna kuulosti. Tuomio oli selkeä: ”Seinäjoen äänimaisema on yllättävän tylsä!” totesivat monet osallistujista.

Äänimaisema koostui pitkälti autoliikenteen äänistä. Ilman jatkuvaa moottorien ja autonrenkaiden vyöryvää melua keskusta olisi varmasti täysin äänetön. Kuuntelukävelijät kaipasivat keskustaan sosiaalisen elämän ääniä ja luonnonääniä: Lasten ja koululaisten huudahduksia, ihmisten puhetta, eläinten ääniä ja niin edelleen.
Seinäjoen keskustan äänimaiseman todettiin muun muassa olevan ”kuin huono MP3 -tallenne tai vanerinen sello” – ääniympäristöön kaivattiin siis vaihtelevuutta, syvempiä ääniä ja erityisesti kaupunkielämän tuomaa eloisuutta.


Kuuntelukävelyn ja lounastauon jälkeen Meri Kytö ja minä, Kaisa Ruohonen, puhuimme käynnissä olevasta Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeesta. 

Esittelimme juuri nyt käynnissä olevaa keruukilpailua, verkkosivuja ja kuuntelukarttaa sekä pohdimme sitä, miten tulemme tallentamaan sekä Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -keruuseen tulleita uusia keruukirjoituksia että tutkimaan äänimaiseman muutosta, käyttäen hyväksi kymmenen vuotta sitten järjestettyä Sata suomalaista äänimaisemaa -hanketta ja sen yhteydessä kerättyä äänimateriaalia: onko suomalainen äänimaisema muuttunut merkittävästi kymmenessä vuodessa? Jos on, niin millä tavoin? 

Sibelius-Akatemian lehtori Marianne Decoster-Taivalkoski esitteli puheenvuorollaan Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian opiskelijoiden konserttiprojektia, jossa tavoitteena on yhdistää toisiinsa musiikkiteknologia, sävellystaide ja äänimaisematutkimus: Opiskelijat järjestävät Decoster-Taivalkosken johdolla konsertin Jean Sibeliuksen 150. syntymäpäivän juhlavuoden kunniaksi Musiikkitalon Black Box -salissa 3. kesäkuuta 2015. 

Opiskelijat ovat projektia varten tutustuneet Jean Sibeliuksen elämään ja koettaneet kuvitella sellaisia äänimaisemia, joista Sibelius olisi saattanut aikoinaan ammentaa elementtejä sävellyksiinsä. Aistit ja tilat ovat hyvin tärkeitä sävellystaiteessa: Näin ollen säveltäjän perheen kotiin ja mieluisimpiin luontokohteisiin tutustuminen tuo uutta näkökulmaa tuon ajan äänimaisemaan, sen kokemiseen ja siten sen hyödyntämiseen musiikissa.

Decoster-Taivalkoski esitteli myös kokemuksiaan lasten äänityöpajojen toteuttamisesta. Lasten äänityöpajoissa on harjoiteltu liikeilmaisua, tanssia ja kuuntelemista. Tärkeä lasten kuuntelukasvatuksen työkalu on ollut R. Murray Schaferin kuuntelukasvatusopas, joka on täynnä erilaisia tehtäviä, joiden avulla kuulemista, kuuntelemista ja äänten tuottamista voidaan harjoitella. 

Kuuntelukasvattamisen avulla lapset kasvavat älykkäiksi ääniympäristön suhteen ja voivat siten tulevaisuudessa vaikuttaa entistä paremmin omaan ääniympäristöönsä.

Lasten kuuntelukasvatukseen liittyen;
Olli-Taavetti Kankkusen, Heikki Uimosen ja Meri Kydön toimittama ja suomentama Schaferin Kuuntelukasvatus – 100 kuuntelu- ja ääniharjoitusta julkaistaan parin kuukauden sisällä! Tästä laitamme lisätietoa myöhemmin myös verkkosivuille.

Tampereen ammattikorkeakoulun yliopettaja Ari Koivumäki puhui seminaarin viimeisessä puheenvuorossa äänimaiseman dokumentoinnista.

Koivumäki pohti äänimaiseman dokumentoinnin haasteita ja puhui siitä, miten äänimaisemaa on haasteellista tallentaa objektiivisesti: Äänimaisema syntyy ihmisen ja ympäristön kohtaamisessa ja äänimaisema, kuten Joulumaakin, ”löytyy sydämestä”. 

Miten voidaan siis kehittää dokumentoinnin menetelmiä sen tutkimiseen, millaisia merkityksiä ja kokemuksia äänimaisemat herättävät?

Koivumäki toi esiin tapoja, miten äänimaisemia on viime vuosina dokumentoitu muun muassa havainnoimalla, äänittämällä, keruukirjoituksilla, haastatteluilla ja näiden yhdistelmillä. Oheen keräsin joitakin niistä Koivumäen esittelemistä verkkosivustoista, joilla äänimaisemaprojekteihin ja niiden tuottamiin äänitteisiin ja kuuntelukarttoihin voi tutustua.

The London Sound Survey (historiallisia äänimaisemia)

Seminaarin lopuksi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin aluehistorioitsija Sulevi Riukulehto keräsi yhteen puheenvuoroista ja keskusteluista nousseita ajatuksia.

Riukulehto puhui erityisesti kokemuksellisesta kotiseudun tutkimuksesta. Kotiseutu on paikka, jossa ihminen tuntee olonsa kotoisaksi: Kotiseutu voi olla paikka, jossa liikutaan ajassa ja tilassa – se perustuu maisemiin ja muistoihin, ei niinkään esimerkiksi siihen, missä ihmisen synnyinkoti sijaitsee tai missä hän asuu.

Seminaarin lopuksi pohdittiin sitä, millaiset äänet tekevät kotiseudun ja millaisilla äänillä jotakin paikkaa olisi mahdollista tehdä kotoisammaksi. Kotiseudun kokemus on usein kollektiivinen, joten esimerkiksi Seinäjoella kotoisuuteen vaikuttavat seudun äänimaamerkit, vaikkapa rautatieaseman koneiden ja kuulutusten äänet tai Lakeuden Ristin kirkonkellojen soitto.

Keskustaa kehitettäessä seudun kotoisuuteen ja äänimaiseman mielekkyyteen on mahdollista vaikuttaa. Toivottavasti seminaarissa syntyneet ajatukset ja keskustelujen tuomat ideat löytävät tiensä konkreettiseen Seinäjoen kasvavan keskusta-alueen kehittämiseen rakentamisen ja visuaalisen ilmeen muokkaamisen ohella.



Suuret kiitokset kaikille seminaariin osallistuneille puhujille ja kuuntelijoille!

Seminaarin aihealueeseen voi halutessaan perehtyä tutustumalla Yle Pohjanmaan tuoreeseen artikkeliin äänimaisemasta ja äänimuistoista (haastateltavana artikkelissa ovat professori Heikki Uimonen ja tutkijatohtori Meri Kytö). Artikkelin oheen Yle on myös kerännyt lukijoille mieluisia äänimuistoja, jotka ovat mielenkiintoista luettavaa.

Niin ikään seminaarista kertova Ilkka-lehden artikkeli Miltä kuulostaa Seinäjoki nyt? on luettavissa perjantain 6. maaliskuuta lehdestä.

Konkreettisia äänimaisemia ja äänimuistoja voi kuunnella sunnuntain 8. maaliskuuta Yle Radio Suomen Äänien ilta -lähetyksestä, joka on kuunneltavissa Yle Areenassa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti