30.6.2015

Lapsuuden kesän ääniä aitassa

Pieni tupa väljentyi kesäksi, kun me vanhimmat lapset muutimme nukkumaan aitan-vinttiin. Kevätkesästä läheiseltä purolta kuuluu tasainen, unettava vedenkohina. Vesimyllyt ja niihin rakennetut koputtimet koputtavat kukin omanlaistaan sointuaan peltipurkkien pohjiin.

Käki kukkuu ja mustarastaat soittivat huiluaan myöhään iltaan asti. Muutaman viikon kuluttua vesi on laskenut purossa jo sen verran, että kohina on vaimentunut ja vesimyllyjen moikutus lakannut. Pääskyset kunnostavat kiireellä viimekesäisiä pesiään aitan räystäällä. Liverrystä on mukava kuunnella ja karjankellojen ääni kantaa kaukaa metsäpellolta.

Hevosniittokoneen raklatus aamuvarhaisella, ja varsinkin haravakoneen piikkien rämähdys istuimeen tasaisin väliajoin tietää sitä, että iltapäivällä on töitä heinäpellolla. Ja pääskyset ovat saaneet pesänsä valmiiksi ja poikaset huutavat ruokaa myöhään yöhön. Lopulta ne nukahtavat kanssamme kesäyöhön ja orrella talveksi tehdyt saunavastat tuoksuvat väkevälle kesälle.

Joku yö ukkonen saapuu yli vaarojen ja jyrisee tuntikaupalla omia jyrinöitään niin, että välillä koko rakennus tärisee. Pärekatto kestää kyllä rankemmankin sateen ja kun se rauhoittuu tasaiseksi ropinaksi, on se parasta unilääkettä. – Varsinkin kun tietää, ettei seuraavana päivänä ole asiaa heinäpellolle. Lintujen äänet vähenevät.

Pääskysenpojat ovat jo lentokunnossa. Välillä ne kokeilivat siipiään ja asettuvat riviin aitan katon harjalle tai sähkölangalle livertämään kuorossa. Muutama viikko ja ne lentävät etelään. Yöt hiljenevät ja pimenevät.

Sitten naapuritalossa alkavat puinnit. Isäntä-Otto syöttää Sampo-puimakoneen nieluun ohraa niin, että se meinaa jatkuvasti tukehtua. Välillä Sampon ääni tasaantuu ja aittaan erottu myös pehkupuhaltimen kohina ja tietysti sen kolmepyttyisen, Massik-ka35:n käynti. Syksy on tullut.

Maisema hiljenee. Karja on otettu navettaan. Lähiaikoina siirrytään nukkumaan takaisin tupaan. Tulee pakkasyö. Lammasnahkavällyä vedetään yhä ylemmäksi.

Jostain hyvin kaukaa kuuluu tasainen, harva papatus. Keskustelemme isoveljen kanssa, onko se hinurin ääni Pielisjoelta asti? Ei, kyllä sen täytyy olla Porilainen. Maamoottori Porilainen se on, ovat ne Väänäset saaneet, veitikan, kuntoon viljan-kuivuria pyörittämään.

PH, Louhioja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti